Mä oon nyt monena iltana itkeny itteni uneen ja se ärsyttää mua... Eilenkin, vaikka mä kuinka yritän ajatella vaikkapa lauantaita, pääsee tallille ja näkee Puten (jota mulla on ihan hirvee ikävä), ni silti mun mieleen palaa iskä, iskän hautajaiset, se mitä Heidi kuiskas mulle, ku me haudattiin iskää, mun ja Karon halaus, se mitä iskä kerto mulle kesällä... Mulla on välillä ihan hirveen ikävä iskää ja toisinaan sitten voin puhua siitä ihan normaalisti, ilman että tulee ikävä. On tääkin vaikeeta.