Keskiviikko... Jutta kerto mulle eile, että Ellu oli soittanu sille, että tunti on jouduttu perumaan, ku Putte on huonossa kunnossa. Enempää Ellu ei kertonu ja mä sitte huolestuin siitä tosi paljon ja menin paniikkii. Ellu sitte mulle laitto, että Putella on mahakipuja. Se oli maannu kentällä huonona, mut oli kumminkin jaksanu nousta ja kävellä tallii. Sitte illalla Ellu vielä laitto, et se oli käyny taluttaa Puttee ja se oli jaksanu nousta ja kävellä paremmin. Kuhan vaan tää ei ois sellasta, mitä mä nyt täällä koko ajan itken ja pelkään. Puttee ei saa lopettaa, siitä on tullu mulle liian läheinen, mä en kestäis sitä. Mutta toisaalta jos sen kivut on hirveet, ni pakkohan se on päästä niistä pois, ei se sitte oo reilua Puttee kohtaan... Mut tänään käyn kattoo sitä illalla, niin munki olo helpottuu, ku nään sen.