Tänään sitten sunnuntai ja tallille, ku on se maastakäsintyöskentelykurssi. Mua kyllä vähän jännittää, ku Onnipojan kanssa osallistun siihen ja ku ei olla oikeen vielä sillei keritty harjotella meidän luottamusta, mut kyll mää sillei Onniin luotan, aika paljonkin. Ja niinku mää Sannallekin eilen sanoin, että musta tuntuu, että mä ja Onni ollaan saavutettu näin lyhyessä ajassa se, mikä mä ja Putte saavutettiin puolessa vuodessa. Ku en mä sillei siinä alussa Putteen luottanu, mut Onni on vaan jotenkin... ehkä sopivampi mulle. Mä otan Onnille tänään Puten naruriimun mukaan, ni jos se käy sille, ni se saa sen, ku mitä järkee mun on pitää sitä riimua muistona Putesta, ku se on vielä niin hyvässä kunnossa, et sitä voi käyttää. Kyll munkin pitää vaan tajuta jossakin vaiheessa Putesta irti päästää, vaikka se olikin mulle tosi tärkee.