Tänään oli tallipäivä. Lähdin ensimmäistä kertaa omalla skootterillani ajelemaan ja pääsin ehjänä perille, enkä aiheuttanu kolareita, joten matka meni ihan hyvin. Hain Onnin sisälle. Herra ei taaskaan suostunu tulemaan, vaikka kuinka nätisti kutsuin sitä. Mutta on sillä välillä sellasiakin päivä, että kun huudan sitä, niin se tulee heti luokse. Harjasin sen siinä ja Onni nosti kaviot tosi hienosti, vähän oli vieläkin toisen etukavion kanssa hankaluuksia, mutta lopulta mä voitin. Onnin kanssa ei tänään tarvinnut myöskään tapella suitsien laitosta, nätisti se aukasi suun. Sen jälkeen Onni katsoi todella hämillään mua, kun en laittanutkaan sille satulaa.
 |
| Onni oli onnessaan, kun pääsi heinää mutustamaan |
Selkään pääsin penkiltä toisella yrityksellä, vaikka Onni ei malttanut millään paikallaan pysyä. Leni tuli Röllin kanssa kentälle, niin mun ei yksin tarvinnut olla. Vaikkakin Onni oli tosi rento, niin olisin pärjännyt sen kanssa luultavasti kahdestaankin. Ravi oli aluks pompottavaa, niin jouduin ottamaan harjasta kiinni, mutta lopputunnista jo ei tarvinnut pitää kiinni. Pari estettäkin menin (20 cm) ja Onni tiputti molemmat, mutta ei se haitannut, pääasia, että meni kuitenkin yli. Siinä sitten temppuilin lopputunnista Onnin kanssa; käännyin väärinpäin ja menin Onnin pehvan päälle istumaan ja tein kaikkea tällaista. Ei Onni mitenkään siihen reagoinut, nätisti herra paikallaan seisoi. Lopputunnista Elisakin pistäytyi kentällä ja selitti mulle ensi viikon työvuoroista. Olen siis seuraavan viikon Siipolassa isosena alkeisleirillä.
Vesi keskeytti sitten tunnin. Vein Onnin sisälle ja laitoin sen aika nopeasti kuntoon ja päästin vapaaksi syömään heinää. Sitten lähtin skopalla kotiin ja en kastunut ollenkaan, koska ei onneksi hirveästi satanut.
 |
| ♥ |
Kotona sitten lähdettiin melkein heti hakemaan meille uutta perheenjäsentä, kissanpentua. Se on naaras ja sillä ei ole vielä nimeä ja se on 8 viikkoinen. Kyllä se aika vikkelä on ja tottui aika nopeasti meihin ja antoi tuosta loppuillasta jo vähän silittääkin. Viiruun me totutetaan se vasta sitten, kun se on tottunut taloon ja meihin.
 |
| Kuka se sieltä kurkistaa? |
Huomenna se olisi tosiaan leirille avustajaksi ja saa nähdä, mitä me keksimme Adan kanssa. Kyllä mua jännittää vähäsen, että miten ne suhtautuu muhun ja millasia ne on.
 |
| Karvapallero |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti