Poikkeuksellisesti oli tänään tunnit, kun eilen Ellulla oli muuta menoa. Saatiin valita hepat ja otin sitten Onnin. Onni oli yllättävän rento karsinassa, mä en pitäny sitä kiinni ollenkaan, muutakuin suitsien laitossa. Hyvin herra jaksoi kaviotkin nostaa ja muutenkin käyttäytyi hyvin. Suitsien laitossa ei ollut samanlaista show'ta, mitä viime kerralla.
Kentällä ratsastin sitä käynnissä aika paljon eteenpäin. Meijän piti tehdä ympyröitä ja muutenkin ratsastaa käyntiä paljon eteen ja pitää hyvä ohjastuntuma. Ravissa oli sama homma ja Elisa otti meidät jokaisen kerrallaan pääty-ympyrälle vähän touhuamaan. Onni meni aika hyvin, joskin se ei oikein pääty-ympyrällä taipunu. Elisa mulle selitti yhessä vaiheessa, että Onnilla on aika huono takapää, siellä ei oo melkeen mitään lihaksia, ni sen takia sillä on vaikee nostaa laukka vasempaan kierrokseen. Ravien jälkeen vähän mentiin käyntiä ja sitten keskiympyrälle ravaamaan. Meidän piti ratsastaa hyvä ja iso ravi ja välillä piti mennä harjoitusravia, mutta vauhti ei saanut hiipua. Onni meni aika hienosti tätä, mun mielestä se ei hiljentänyt ollenkaan harjoitusravissakaan vauhtia. Sitten laukattiin molempiin suuntiin keskiympyrällä. Onni nosti laukat aika hyvin ja pitikin ne kiitettävästi. Laukka oli aika eteenpäin pyrkivää, välillä vain piti ratsastaa eteen. Loppuraveissa mentiin vähän aikaa samaa tehtävää keskiympyrällä ja sen jälkeen loppukäynnit.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
lauantai 10. elokuuta 2013
Yllätyksiä
Tänään tulin tallille siniä 9 aikoihin jo, vaikka mun tunti on siinä 12. Lakaisin käytävät ja siivosin Steffin karsinan ja sitten kuvasin vähän aikaa polleja. Sittenkun Elisa tuli, laittelin pikkusille hepat valmiiks ja näin.
Mä menin Onnilla, ylläys. Onni ei tullu tälläkään kertaa mun luokse, kun menin hakemaan sitä. Johtuen ehkä siitä, koska sillä oli sen nenän edessä tosi iso heinäkasa. Onni oli tosi kiltisti laitossa, kaviot nosti hyvin ja satulan laitossakaan ei ollut ongelmaa. Sitten suitsien laitto oli asia erikseen; Kun irrotin riimun, niin Onni liiskas mut ainakin 5 kertaa seinän ja sen väliin ja ei antanu millään päätään mulle. Mutta kyllähän mä sitten lopulta voitin taistelun ja sittekun olin saanut suitset päähän, Onni oli jo ihan rauhallinen.
Käynnissä ratsastin sitä jo taas eteenpäin aika paljonkin ja tein niitä pääty-ympyröitä. Onni kuunteli mua aika hyvin ja liikkui eteenpäin. Käyntiverkkojen jälkeen aloimme menemään kolmikaarista kiemurauraa. Onni meni ihan hyvin, joskin ensimmäisessä kaarteessa se ei taipunut mitenkään hyvin, mutta muissa kiertyi hienosti sisäpohkeen ympärille. Tätä samaa teimme myös ravissa ja Onni meni tosi hienosti, se ei yhtään laiskotellut ja kuunteli mua tosi hyvin. Laukkatehtävä oli sitten sellainen, että ensimmäinen ja viimeinen kaarre piti laukata. Aluksi laukkasin Onnilla pari kertaa pitkää sivua, että saan siihen sen tuntuman ja Onni polki hienosti eteenpäin. Sitten aloin tekemään samaa, mitä muutkin ja yllätyin, kun Onni oikeasti taipui laukassa niin pienessä tilassa. Ikinä ennen en ole koittanut Onnilla tällaista ja se meni hienosti. Ajattelinkin, että tätä voisimme kokeilla sitten myös kahdestaan joskus. Loppuverkoissa menimme keskiympyrälle ja yritimme tehdä eteen-alas-taivutuksia. Onni ei oikein ymmärtänyt jutun ideaa ja se ei oikein taipunut sisälle päin, mutta välillä oli pieniä hetkiä, jolloin herra suvaitsi laskea päätään vähän alemmas. Koko tunnin Onni meni aika kivasti, käynnissä se ehkä vähän laiskotteli, mutta ravissa ja laukassa ei ollenkaan.
Nyt lähden Pihtiputaalle serkkuni luo. Sonja sai oman kämpän tässä viikko sitten, ni pitäähän sitä käydä nyt katsomassa.
Mä menin Onnilla, ylläys. Onni ei tullu tälläkään kertaa mun luokse, kun menin hakemaan sitä. Johtuen ehkä siitä, koska sillä oli sen nenän edessä tosi iso heinäkasa. Onni oli tosi kiltisti laitossa, kaviot nosti hyvin ja satulan laitossakaan ei ollut ongelmaa. Sitten suitsien laitto oli asia erikseen; Kun irrotin riimun, niin Onni liiskas mut ainakin 5 kertaa seinän ja sen väliin ja ei antanu millään päätään mulle. Mutta kyllähän mä sitten lopulta voitin taistelun ja sittekun olin saanut suitset päähän, Onni oli jo ihan rauhallinen.
Käynnissä ratsastin sitä jo taas eteenpäin aika paljonkin ja tein niitä pääty-ympyröitä. Onni kuunteli mua aika hyvin ja liikkui eteenpäin. Käyntiverkkojen jälkeen aloimme menemään kolmikaarista kiemurauraa. Onni meni ihan hyvin, joskin ensimmäisessä kaarteessa se ei taipunut mitenkään hyvin, mutta muissa kiertyi hienosti sisäpohkeen ympärille. Tätä samaa teimme myös ravissa ja Onni meni tosi hienosti, se ei yhtään laiskotellut ja kuunteli mua tosi hyvin. Laukkatehtävä oli sitten sellainen, että ensimmäinen ja viimeinen kaarre piti laukata. Aluksi laukkasin Onnilla pari kertaa pitkää sivua, että saan siihen sen tuntuman ja Onni polki hienosti eteenpäin. Sitten aloin tekemään samaa, mitä muutkin ja yllätyin, kun Onni oikeasti taipui laukassa niin pienessä tilassa. Ikinä ennen en ole koittanut Onnilla tällaista ja se meni hienosti. Ajattelinkin, että tätä voisimme kokeilla sitten myös kahdestaan joskus. Loppuverkoissa menimme keskiympyrälle ja yritimme tehdä eteen-alas-taivutuksia. Onni ei oikein ymmärtänyt jutun ideaa ja se ei oikein taipunut sisälle päin, mutta välillä oli pieniä hetkiä, jolloin herra suvaitsi laskea päätään vähän alemmas. Koko tunnin Onni meni aika kivasti, käynnissä se ehkä vähän laiskotteli, mutta ravissa ja laukassa ei ollenkaan.
Nyt lähden Pihtiputaalle serkkuni luo. Sonja sai oman kämpän tässä viikko sitten, ni pitäähän sitä käydä nyt katsomassa.
maanantai 5. elokuuta 2013
Onni on paras
Joo, tänne en oo nyt hirveesti päivitelly mitään, koska ei oo yksinkertasesti tapahtunutkaan mitään. Kun Onnia ei oo päässy nyt ratsastaa, ni päivät oon kuluttanu sillä, että oon ollu koneella ja lukenu kirjoja. Niin ja oon viettäny aikaa mun yhen tutun, Annikan kanssa, mutta viikon sisällä meistä on tullu tosi läheiset. Se on nyt käyny meillä 6 pv putkeen ja mikäs siinä, ei tuu ainakaan tylsää, ku on joku jonka kanssa jutella.
Viime viikon tiistaina kävin Onnia katselemassa Annikan kanssa. Herralla oli varmaan ollu ikävä, kun se ravas melkein koko matkan mun luokse. Sitten siellä kuvailtiin ja saatiin tosi hienoja kuvia, kiitos Annikan, mutta oon niin laiska, etten jaksa laittaa niitä tänne.
Tänään sitten kävin Onnin ratsastaa, koska heppojen kesäloma loppui. Pojulla ei oltu menty viikkoon, joten pelkäsin, että tunnista tulee hirveä show. Onni keulii ja pukittelee ja pahimmassa tapauksessa itse lennän sieltä alas. Mulla ei ollu mitään suunnitelmaa, muutakun se, että Onni sais purkaa ylimääräiset energiat pois.
Onni ei tällä kertaa tullu mun luokse. Se vaan höristi korviaan ja jatko ruohon mutustamista. Ja mun iloksi, Onni oli päättäny mennä kaukaisempaan nurkkaan, mitä siellä oli. Ja sitten se meinas jyrätä mut, ku tultiin takasin päin. On mulla hieno hoitoheppa, kun se haluaa aina tappaa mut.
Onnin laitoin aika nopeasti valmiiksi, ja herra olikin aika kiltisti, ainut, että se ei oikein halunnut nostella jalkojaan kavioiden puhdistuksessa, mutta muuten poju oli koko ajan aika paikoillaan ja suitsien laitossakaan ei erityisemmin heilunut.
Käynnissä en tehnyt kyllä yksinkertaisesti mitään taaskaan, vaan niitä pääty-ympyröitä yritin väsäillä. Onni kulki tosin hyvin eteenpäin, sitä ei hirveesti tarvinnut käskeä. Ravissakaan ravasin pääty-ympyröitä, mutta en tehnyt mitään erikoisempaa. Pari laukannostoo otin suuntaansa ja sitten aloimme hyppimään. Pari kertaa hyppäsin 60 cm korkuista estettä ja sitten se nousi 75 cm. Onni hyppäsi tosi hyvin ja olen hyvin ylpeä siitä. Tämä oli taas niistä tunneista, kun rakastuin Onniin yhä uudelleen. Se vaan teki kaiken, mitä mä pyysin, eikä tarvinnut tapella mistään.
Viime viikon tiistaina kävin Onnia katselemassa Annikan kanssa. Herralla oli varmaan ollu ikävä, kun se ravas melkein koko matkan mun luokse. Sitten siellä kuvailtiin ja saatiin tosi hienoja kuvia, kiitos Annikan, mutta oon niin laiska, etten jaksa laittaa niitä tänne.
Tänään sitten kävin Onnin ratsastaa, koska heppojen kesäloma loppui. Pojulla ei oltu menty viikkoon, joten pelkäsin, että tunnista tulee hirveä show. Onni keulii ja pukittelee ja pahimmassa tapauksessa itse lennän sieltä alas. Mulla ei ollu mitään suunnitelmaa, muutakun se, että Onni sais purkaa ylimääräiset energiat pois.
Onni ei tällä kertaa tullu mun luokse. Se vaan höristi korviaan ja jatko ruohon mutustamista. Ja mun iloksi, Onni oli päättäny mennä kaukaisempaan nurkkaan, mitä siellä oli. Ja sitten se meinas jyrätä mut, ku tultiin takasin päin. On mulla hieno hoitoheppa, kun se haluaa aina tappaa mut.
Onnin laitoin aika nopeasti valmiiksi, ja herra olikin aika kiltisti, ainut, että se ei oikein halunnut nostella jalkojaan kavioiden puhdistuksessa, mutta muuten poju oli koko ajan aika paikoillaan ja suitsien laitossakaan ei erityisemmin heilunut.
Käynnissä en tehnyt kyllä yksinkertaisesti mitään taaskaan, vaan niitä pääty-ympyröitä yritin väsäillä. Onni kulki tosin hyvin eteenpäin, sitä ei hirveesti tarvinnut käskeä. Ravissakaan ravasin pääty-ympyröitä, mutta en tehnyt mitään erikoisempaa. Pari laukannostoo otin suuntaansa ja sitten aloimme hyppimään. Pari kertaa hyppäsin 60 cm korkuista estettä ja sitten se nousi 75 cm. Onni hyppäsi tosi hyvin ja olen hyvin ylpeä siitä. Tämä oli taas niistä tunneista, kun rakastuin Onniin yhä uudelleen. Se vaan teki kaiken, mitä mä pyysin, eikä tarvinnut tapella mistään.
Tilaa:
Kommentit (Atom)