Heihei, kulta ♥

Tänään kävin taas tallilla Onnin ratsastamassa ennen sen viikon kesälomaa. Mulla ei ollu mitään suunnitelmaa tunnille, enkä ollu päättäny, että menenkö ilman satulaa vai satulan kanssa. Onni makas siellä pihaton viimeisimmässä nurkassa, kun tulin sitä hakemaan, eikä se ois millään halunnu lähteä pois sieltä.

Karsinassa Onni oli yllättävän rauhallinen, nyt se ei riehunu ollenkaan. Se oli harjauksen aikana ihan paikoillaan, mutta sitten kavioiden puhdistamisessa se vähän liikku. Onni nosti etukaviot tosi hyvin, mutta vasemman jalan takakavio oli aika hankala. Mut toinen kavio nousi todella hienosti. Satulanlaitossa Onni ei ees tainnu pullistella ollenkaan ja oli muutenkin tosi kiltisti (välillä sillä on tapana näykkiä ja luimia, ku satulaa laitetaan). Päätin laittaa sille satulan, kun viime kerralla oli erimielisyyksiä laukasta. Suitsienkin laitossa se oli yllättävän rauhallinen, vaikka pää liikkukin aika paljon. Kuolaimet otti tosi hyvin suuhun ja sen jälkeen, kun olin saanu suitset laitettua, herra oli taas paikoillaan.

Allkukäynnissä taas ratsastin Onnia eteenpäin. Pian kuitenkin huomasin, että Onni kulki ihan omatoimisesti eteenpäin. Ratsastin sillä taas pääty-ympyröitä ja yritin saada sitä alapäädyssä vähän rennommaksi. Se alapäädyssä alko tähyilemään kentän ulkopuolelle ja jännittyi, mutta loppua kohden se alko rauhottumaan.

Ravissakaan en oikein tehnyt mitään kummallisuuksia, ratsastin vain niitä pääty-ympyröitä, koska ne eivät oikein sujuneet. Onnin pitäisi nojata ulko-ohjaan, eikä sisäohjaan. Sitten vaihdoin suuntaa ja ratsastin jonkun pari kierrosta, kunnes Onni päätti nostaa laukan. Ajattelin sitten siinä, että laukataan nyt sitten. Laukattiin pari kierrosta keskiympyrällä, jonka jälkeen hypättiin 2-3 putkeen n. 60 korkuista ristikkoa. Sitten kävelin vähän aikaa ja vaihdoin suuntaa. Onni pari kertaa säikähti jotakin alapäädyssä ja lähti vähän käsistä, mutta yläpäädyssä laukka oli jo huomattavasti rauhallisempaa ja tähän suuntaan hypättiin pari kertaa sitä ristikkoa. Sen jälkeen kävelin vähän aikaa, jonka jälkeen tulin alas selästä ja kävin korottamassa ristikon pystyksi.

Sitten aloin laukkailemaan. Pysty oli niin korkee, etten viittiny vasemmassa kierroksessa sitä hypätä ollenkaan, eli hypättiin vaan oikeassa kierroksessa. Onni hyppäs tosi hyvin jonkun pari kertaa, sitten jostakin syystä se kielsi jonkun kolme kertaa, ennenkö suostu hyppäämään taas. Kieltojen jälkeen hypättiin vielä kaks kertaa ja oltaisiin hypätty ehkä enemmän, muttakun Onni vikalla kerralla pudotti sen yläpuomin, niin päätin sitten, että nyt riittää. Onni hyppäsi tosi hyvin verrattuna viime kertaseen, jolloin se ei jaksanut nostaa jalkojaan ja mä unohin kokonaan ratsastaa sitä. Vaihdoin suuntaa ja nosti pari kertaa laukan ja laukkasin pitkää sivua ja yritin tehdä laukkaympyrää yläpäädyssä, mutta Onni pudotti ympyrällä raviin ja sen jälkeen vaihtoi väärään laukkaan. Parin yrityksen jälkeen päätin lopettaa, koska Onni oli jo aika hikinen, niin en viitsinyt enää tapella sen kanssa.

Loppuravit menin taas ilman jalustimia ja pitkällä ohjalla. Mentiin jonkun pari kertaa sellanen joku 10 cm este ja sen jälkeen puomi, koska Onni pudotti sen pystyn. Hienosti herra jaksoi vielä nostaa jalkojaan. Oikeaan kierrokseen Onni meni tosi mukavaa ja rentoa ravia koko ajan pää aika alhaalla, muttakun vaihdettiin suuntaa, pää nousi ylös ja ravista tuli ehkä liian kiireinen. Yritin rentouttaa Onnia, mutta ei se onnistunut, joten otin siihen kierrokseen ohjastuntuman ja ratsastin niin. Kävelin aika pitkät loppukäynnit, koska Onni oli aika hikinen ja puuskutti. Olin ajatellut mennä loppukäynnit maastossa, muttakun Onni tähyili kentällä jo sinne metsikköön, niin päätin jättää väliin.

Sitten mentiin talliin ja laitoin Onnin valmiiksi ja vein sen laitumelle. Herra katsoi vähän pitkään mua, kun en vienytkään sitä pihattoon. Sitten siellä laitumella lähdin muiden heppojen luo tervehtiäkseni niitä, niin Onni lähti seuraamaan mua. Se tuli siellä perässä ja pysähtyi välillä syömään ruohoa. Yhdessä vaiheessa Onni, Väinö ja Sisu pääti alkaa riehumaan ja ne vähän aikaa siinä irrotteli, mutta sitten rauhottui. Hyvillä mielin jätin Onnin sinne laitumelle, siellä se on nyt seuraavan viikon ja käyn sitä pari kertaa tervehtimässä siellä ja sitten ajattelin myös seuraavalla viikolla pestä Onnin satulan ja suitset, niin on sitten mukava aloittaa ratsastustunnit siisteillä varusteilla.

Erimielisyyksiä

Kävin tänään tallilla tarkotuksena ratsastaa Onnilla vähän rankempi tunti. Onni oli karsinassa nyt tosi kiltti, se vain seisoi paikallaan operaatio harjauksen aikana ja kaviotkin nosti erinomaisesti, eikä takakavioitakaan potkinut. Kuolaimet herra otti tänään ihmeen hyvin, ilman ylimääräisiä tappeluita ja muutenkin oli tosi kiltisti. Tais sitä vähän väsyttää.

Kentällä ratsastin sitä taas jo ensimmäisestä käynti askeleesta eteenpäin ja aika hyvin Onni alkoi kuuntelemaan mua. Käynnissä en tehnyt mitään ihmeellistä, pääty-ympyröitä ja satunnaisia pysähdyksiäkin. Kovan tuulen takia Onni tähyili alapäädyssä ja oli siellä vähän jännittyneempi, mutta ei se mitään erityisiä kohtauksia siellä järjestänyt. Vaikka yhdessä vaiheessa olin varma, että se pukittaa, mutta ei.

Ravissakaan en tehnyt mitään ihmeempiä, pääty-ympyröitä ja tänään kokeilin yhtä tehtävää, mitä tehtiin Jaanan kouluvalkussa; pitkän sivun puolessa välissä pidäte ja tavoitteenani oli saada Onni ihan käyntiin asti. Ja yllätyin, miten hyvin poju mua kuunteli. Se siirty tosi nätisti käyntiin ja heti ekasta käskystä takasin raviin. Onnin yhteistyöhalukkuuden takia tätä tehtävää tein hyvillä mielin.

Laukatehtäväksi olin suunnitellut, että laukkaan Onnin kanssa koko kenttää ja teen aina pääty-ympyrät ja katson samalla, kuinka hyvin Onni pitää laukan. Mutta jouduin sitten tyytymään laukkaamaan pitkää sivua ja pääty-ympyrää johtuen siitä, että Iida oli kanssani kentällä. Ja itseasiassa onneksi olikin, koska vasempaan kierrokseen laukassa ilmeni Onnilla ongelma; se pääty-ympyrällä nostaa koko ajan väärää laukkaa, eikä sitä vasenta laukkaa. Itse en olisi tätä huomannut, mutta onneksi Iida oli auttamassa ja tsemppaamassa. Siitä oikeasta laukasta saatiin herran kanssa vähän aikaa keskustella ja tapella. Kyllähän se välillä nosti oikeatakin, mutta enimmäkseen väärää laukkaa. Toiseen suuntaan tätä ongelmaa ei ollut ollenkaan, joka kerta tuli hyvä laukannosto ja oikea laukka. Tätä pitää alkaa treenaamaan nyt Onnin kanssa, koska sitten, kun se laukkaa väärää, niin se on tosi kova suusta, eikä kuuntele pidätteitä ollenkaan.

Loppuverryttelyt menin taas ilman jalustimia. Mä oon alkanu hirveesti tykkäämään mennä Onnilla ilman jalustimia, koska sen ravi ei oo enää yhtään pompottavaa. Vähitellen aloin antamaan sille enemmän ohjaa ja kohta ravasin taas ilman ohjia. Sittenkun Iida lähti loppukäyntejä tekemään maastoon, Onnille tuli ikävä Simoa ja se jännittyi taas. Siinä vähän aikaa keskusteltiin taas, että mennäänkö rauhallisesti vai kovaa. Ja sitten myös Onni hyppäsi sen nousupenkin ylitse, koska ei suostunut kääntymään sinne, minne mä halusin. Loppukäynnit se meni tosi hienosti, eikä yhtään jännittynyt tai hirnunut.

Uittamista

Perjantaina en tehnyt oikein mitään, datailin ja puhuin kavereiden kanssa asioista ja tällaista. 

Lauantaina sitten lähdin käymään tallilla tarkotuksena mennä Onnilla. Ajattelin mennä sillä ilman satulaa, koska jos tiistaina menen uudestaan, niin sillon saatan tehdä vähän rankemman treenin. Onni oli karsinassa tosi levoton; se ei harjatessa pysyny yhtään paikallaan, mutta pienen neuvottelun jälkeen maltto vähän aikaa olla kiltisti. Mä en tiiä, mikä Onnilla on nyt meneillään, mutta se nostaa nykyään etukaviot tosi kiltisti, mutta takakavioiden puhdistamisessa se joko yrittää suoristaa sitä tai sitten potkia, että sais sen jalan maahan. Toki tää saatto johtua siitäkin, että kun Onni pyöri koko ajan, niin se ei malttanut kavioita puhdistaessa olla kiltsti. Kuolaimet otti taas pienen neuvottelun jälkeen suuhun ja muuten oli tosi kiltisti. 

Kentällä menin aika pitkät alkukäynnit ja alotin ravilla niin, että aluksi tein ravissa vain pääty-ympyrät ja muuten kävelin. Iitu hyppäsi Röllillä samaan aikaan, niin en halunnut tulla sen tielle. Sitten aloin ravaamaan ihan koko kenttää ympyrä ja yllätyin, miten hyvin pysyin suorallakin siellä Onnin selässä. Onnin ravihan on aika pompottavaa, mutta kun mä oon talvesta lähtien tehny sitä, että joka tunti vähintään se 10 minsaa ilman jalustimia ravia, niin mun tasapaino on kehittyny. Suoralla kumminkin pidin vielä harjasta kiinni, mutta ympyröillä sitä ei tarvittu. Tätä tein jonkun aikaa ja sitten taas kävelin ja tein pari laukannostoo. 

Onnille on ollu ilman satulaa laukannostot ja laukkaaminen tosi vaikeeta, se ei millään haluais nostaa laukkaa, mutta tänään se nosti tosi hyvin. Yhden ainoan kerran laukannosto epäonnistui ja sen jälkeen sujui joka suuntaan tosi hyvin. Onnin laukka on satulan kanssa tosi pehmee ja pyörivä, mutta ilman satulaa se on hirveen pompottavaa. Mutta pysyin siellä selässä ja loppuverkkasin aika nopeasti, koska en ollut rasittanut hirveästi Onnia, niin ravailin pari kierrosta ja kävelin yhden kierroksen, jonka jälkeen Onni hengitti jo ihan normaalisti. 

Tunnin jälkeen mentiin sitten Iitun kanssa talliin ja mä laitoin Onnille satulan, jonka jälkeen lähdettiin kokeilemaan, miten Onni menee järveen. Onnia ei oo mun tietääkseni uitettu kertaakaan. Maastossa Onni oli tosi rauhallinen, johtuen ehkä siitä, että Rölli kulki meidän edellä. Rantaan päästessämme Rölli meni veteen ensimmäisenä. Onni vähän katto sitä vettä, mutta meni kumminkin kiltisti sinne. Sitten mä en tiiä, mitä tapahtui, kun kaikki tapahtu niin nopeesti. Jotenkin Onni hyökkäs Röllin päälle ja liiskattiin siinä rytäkässä Iitun jalka ja sitten joko Onni kompastu/sitten luuli, että se on tarpeeks syvää uimiselle, mutta me vajottiin sinne veteen niin paljon, että mulla oli jalat ihan märät ja Onnillakin oli satulahuopa puolis märkä. Tämän jutun jälkeen lähdettiin sitten sieltä, mutta Onni meni kyllä aika hyvin, ottaen huomioon sen, että tää tais olla sen eka kerta. 

Seuraavalla kerralla luultavasti käyn Onnia uittamassa niin, että uitan sitä liinassa tai sitten, että mä meen jollakin toisella hevosella ja Onnin selässä on joko kokeneempi, koska tämä oli vasta toinen kerta, kun olen uittanut hevosta. 

Vihdoinkin!

Eilen kävin taluttamassa poneja Keihärinkoskella jossakin tapahtumassa. Salama ja Muska käyttäyty tosi hyvin, vaikkakin Salamaa välillä kiinosti ruoho enemmän, kuin lapset.

Sitten tänään pääsin vihdoinkin hyppimään Onnilla. Alkutunti meni aika hyvin, Onni kulki hyvin eteen ja kuunteli mua. Käynnissä tein pysähdyksiä ja taivutteluja. Ravissa sitten tein vähän temponvaihdoksiakin edellisten lisäksi. Laukatessa yllätyin, kuinka hyvin Onni nosti laukkoja, sitä ei hirveästi tarvinnut käskeä. Ja laukkakin oli aika mukavaa.

Sitten, kun aloimme hyppimään, Onni ei yhtään kuunnellut mun pohkeita ja ratsataessani tietä, unohdin kokonaan ratsastaa sitä eteenpäin ja ensimmäisistä hypyistä tuli ihan kauheita. Onni ei nostanut etujalkojaan tarpeeksi ja mä jäin vain istumaan satulaan, enkä ratsastanut sitä ollenkaan. Mutta pikku hiljaa alkoi tulla parempia hyppyjä ja olenkin ihan tyytyväinen tuntiin. Niinkuin Anetelle sanoin, välillä tulee takapakkia, mutta sitten mennään hurjasti eteenpäin. Petyinhän mä vähän, ajattelin, että esteet ovat korkeimpia (meillä taisi olla max. 50 cm) ja ratsastaisin ja Onni kuuntelisi.

Nyt sitten lauantaina ratsastamaan Onnia uudestaan ja ajattelin mennä ilman satulaa kevyesti, mutta katsotaan nyt. Sitten ajattelin myös, että jos Ella tulee kanssani tallille, niin olisimme käyneet kokeilemassa, mitä Onni sanoo järvestä. Kun Elisa kuulemma haluaisi nähdä sen, miten Onni menee järveen.

Hieno polle

Meillä on nyt maanantaista lähtien ollu melkein joka päivä joku jätkä täällä meillä. Joko ne on laitellu autoja tai näin, tai sitten ne on auttanu äitiä siivoomaan tätä pihamaata. Ja kyllä pikkuhiljaa paikka alkaa näyttämään siistiltä. Autotalli, - katos, varasto, puuliiterit, kaikki on siivottu ja turhat roinat otettu pois ja viety roskiin tai raudan keräykseen. Viikonloppuna luultavasti saa hengähtää, kun ei täällä kohta ole enää mitään siivoamista.

Tänään kävin Onnipojun ratsastaa. Onni ei taaskaan millään halunnu tulla kavereiden luota ruohoa syömästä sisälle. Kun huusin sitä ekan kerran, se hetken näytti siltä, että se tulee mun luo. Se jopa liikahti vähän. Mutta sinne se kumminkin jäi ja jouduin tallustaa kurassa sen luo.

Onni on nyt kesällä rauhottu karsinassa hirveesti. Talvella se koko ajan potki karsinan ovea, mutta nyt se seisoo karsinassa tosi kiltisti, eikä potki seiniä tai mitään. En tiiä sitten, että mikä sillä talvella oli. Mut nykyään se on ehkä enemmän väsyneenpikin, mitä yleensä. Nyttenkin se melkeen nukku koko harjauksen ajan. Mutta parempi se näin on, ku se, että se kolistelee hirveesti, eikä pysy paikoillaan. Onni nosti tänään tosi hienosti kaviot, niissä ei ollu mitään ongelmaa. Mut kyll se vielä vähän potkii vasemmalla etukaviolla, kun se on ilmassa, mutta tänäänkin se hienosti kumminkin nosti sen, eikä sen kanssa tarvinnu tapella.

Mutta nyt on Onnille tullu toinen paha tapa; se ei enää oo kiltisti suitsien laitossa. Viime syksyllä se piti päänsä paikallaan ja avas kiltisti suunsa ja otti kuolaimet suuhun. Nykyään se viskelee päätään kohti kattoa, eikä pysy paikoillaan ja se ei enää ota kuolaimiakaan niin hyvin suuhun.

Alkukäynneissä Onni mateli aivan hirveesti, vaikka mä kuinka yritin tuupata sitä menemään eteenpäin. Se olisi vain halunnut syödä ruohoa kentän laidalla. Mutta sitten kahden kierroksen jälkeen tapahtu ihme; mä en tiedä, mitä mä tein, mutta Onni alko menemään sen jälkeen tosi reipasta käyntiä eteenpäin, eikä edes enää yrittänytkään syödä ruohoa. Käynnissä tein enimmäkseen pääty-ympyröitä ja yritin saada Onnia kuulolle ja tuntumalle. Lopussa ympyrät meni paljon paremmin, mitä alussa.

Ravissa kanssa tein aluksi ympyröitä, mutta sitten lisäsin ympyröihin tehtävän; Kulman jälkeen koko rata leikkaa ja puolesta välistä pituushalkaisijalle. Onni meni tätä aika hyvin, paremmin, mitä odotin, vaikka se vähän hämmästelikin tätä juttua. Yhdessä vaiheessa sitten Onni otti hatkat; se lähti käsistä ja meni hirveetä neliä pitkää sivua. Mä kerkesin jo pelätä, että se aikoo hypätä aidan yli, mutta justiin ennen sitä aitaa, Onni teki tosi tiukan käännöksen ja sen jälkeen mä sain sen rauhottumaan. Ja sitte mä näin auton. Onni oli säikähtäny autoo, ja mä en ollu kuullu ollenkaan sen tulevan, niin en ollu voinu näyttää Onnille, ettei sitä tartte pelätä. Mutta Helmin kanssa naureskeltiin sen jälkeen, että kyllä Onnistakin vauhtia löytyy, vaikka se mataleekin usein.

Laukkaa yritin keskiympyrällä, mutta Onni taipu koko ajan ulospäin eikä siitä tullu mitään, joten sitten tein ihan sitä perusjuttua; pitkä sivu + pääty-ympyrä. Tätä Onni meni aika hyvin. Mä yritin vielä mennä sillei, että menisin pitkällä ohjalla, niin Onni vois taivuttaa selkäänsä, mutta herra ei oikeen kuunnellu mun muita apuja, vaan lähti toilailemaan muualle.

Loppuraveissa ei ollu mitään tehtävää, ravasin ilman jalustimia. Mä oon huomannu, että mä oon kehittyny talvesta; talvella oli hirveen vaikeeta pysyä Onnin ravissa ilman jalustimia, mä meinasin koko ajan tippua. Mutta nyt kesällä mä oon voinu mennä ilman ohjiakin jopa, ja mun tasapaino on säilyny. Loppukäynnit oli tarkotus mennä maastossa, muttakun Onni pelästy sitä autoo, niin mä aattelin, että mennään kentällä, niin ei ainakaan tapahdu sitten mitään. Mutta Onni meni koko tunnin aika kiltisti ja nätisti, eikä se laiskotellu alkukäyntien jälkeen.

Nyt mä oon jo kotona ja meen kohta auttelemaan noita miehiä tonne, ku ne autoja rassaa. Mutta Onnin aattelin ensi viikolla käydä ratsastamassa kahdesti; ekalla kerralla jos oisin voinut hyppiä esteitä ja toisella kerralla olisi mennyt aika kevyesti ilman satulaa. Mutta saa nähdä, mitä mä sitten keksinkään ;).

Talkoot

Torstaina kävin Onnin ratsastaa ilman satulaa. Emmä oikeen viitsinyt tehdä sen kanssa mitään, kun sillä oltiin menty jo 2 h putkee. Eikä Onnikaan oikeen jaksanut mitään tehdä. Pääasiassa kävelin sen kanssa siellä kentällä, mutta otin mää pikku ravipätkiäkin ja yhdessä vaiheessa yritin laukkaakin nostaa, mutta ei se nouse, jos ei oo satulaa. Tai siis Onnilla ilman satulaa on vaikeempi nostaa laukka. En tiiä mikä siinä on... 

Perjantaina ja lauantaina en tehny mitään ihmeellistä, perjantaina käytiin Hoikkalassa ja kävin uimassa. Lisäks vaihettiin Pekan kanssa vähän Onnikuulumisia. 

Sunnuntaina oli sitten se kauan odotettu konfirmaatio. Mä ootin, että se jumalanpalvelus olisi tosi tylsä, mutta se meni aika nopeasti ohitse. Ehtoollisella luulin viinin olevan alkoholitonta, mutta eipäs ollukaan. Viini oli aika pahaa, se jäi ikävästi kurkkuun polttamaan vähäksi aikaa, eikä tuo leipäkään ollut kehuttavaa. Mutta kyllä tämänkin kerran tai pari kertaa elämässä pitää kokea. Messun päätyttyä ihan yllätyin, kun olin odottanut, että sukulaiset tulevat Muikunlahteen (missä siis jatkettiin juhlimista), vaan eipä. Mua vastassa siellä kirkon portailla oli jo mun setä ja sen vaimo, kummi, pappa, toinen setä ja vaimo. Olin ihan ällikällä lyöty. Mutta olihan se tosi kiva yllätys. 

Nyt on riparikin suoritettu onnistuneesti. Ja rippilahjaksi sain kummilta ristin, rahaa, astioita, meikkejä ja voiteita. Ja kerta rahaakin tuli ihan kiitettävä määrä, niin aion tehdä elämässäni aika ison päätöksen. Mutta siitä sitten enempi silloin, kun asia on varma. 

Mutta siis, tänään meillä on talkoot. Mun serkku, eno, setä ja pari tuttua tulee meille ja auttavat meitä siivoamaan pihaa ja korjaamaan koneita. Kun ei enää tässä talossa sitä miestä enää ole, niin heidän apu on kyllä todellakin tarpeen. Mutta tästäkin päivästä enempi seuraavassa postauksessa, koska nyt kello on vasta puoli 9 ja 9 tulee mun enoni pyörällään. 

Ikävä

Eilen, kun tulin riparilta kotiin, mulla oli niin eksynyt olo. Mä en tiennyt mitä mun pitäisi tehdä, kun olin jo tottunut siihen päiväohjelmaan. Lisäks oli niin outoo mennä nukkumaankin, kun Tuuli ei ollut sepittämässä tarinoita, tai laulamassa. Ripari oli aivan paras! Siellä naurettiin, itkettiin, leikittiin, avauduttiin, uitiin, syötiin, tutustuttiin jne. Mulle tulee niin ikävä niitä kaikkia ihania ihmisiä, mutta sunnuntaina onneksi nähdään konfirmaatiossa ja sen jälkeen luultavasti vielä :)

Maanantaina mä menin Lumpeeseen jo 8, koska äitillä alko työt. Muut tuli sitten siinä 10 aikoihin. Jaettiin huoneet ja tutustuttiin vähän ihmisiin. Illalla tuli sitten Gospelriders, pärinäpojat, käymään ja kertomaan vähän niiden työstä. Ja mä ihastuin niitten pyöriin. Ne oli niin ihania, varsinkin pari sellasta hyvin massiivista. Sellasen mä haluan isona.

Tiistai, keskiviikko ja torstai oli sinänsä normipäiviä, silloin ei tapahtunu mitään kummosempaa. Keskiviikkona käytiin hautuusmaalla, niin matkalla rynäsin rautakankeen (se sojotti siitä maasta) ja polvi auki... Siitä tuli hirveesti verta, mKuvut nyt se on jo arpeutunu ja odotan, että se sunnuntaiksi paranisi.

Perjantaina oli sitten kastejuhla, ihan leikkimielinen. Mä olin yksi kolmesta kummista ja lausuin siellä sen kummin osion. Kaste meni aika hyvin, kukaan ei mokannut :) Lauantaina sitten oli vuorossa häät. Mut oli valittu papiksi (en  vieläkään tiedä miksi). Se oli kyllä hieno kokemus toimia häissä pappina :) Tykkäsin aika paljon ja mua ei jännittänytkään, koska luin kirkkokäsikirjasta osiot. Häiden jälkeen ihanat keittäjättäret olivat leiponeet meille hääkakun :)

Sunnuntaina sitten oli kinkerit, joissa testattiin meidän oppimaamme riparileiristä. Kaikki pärjäsivät ihan hyvin ja luultavammin pääsivät läpi. Sunnuntaina harjoittelimme myös kirkossa konfirmaatiota varten ja harjoituksetkin menivät ihan hyvin. Joskin konffislaulua pitää harjoitella, me vieläkin piipitetään, vaikka pitäisi laulaa kunnolla. Sunnuntai iltana saimme sitten isosilta lahjat ja itkimme hirveästi, kun hyvästelimme.

Maanantai aamuna sitten söimme aamupalan, ja menimme siivoamaan huoneita. Meidän huone oli siivouksen jälkeen aika siisti, samoin vessa myös. Sitten siivosimme vielä pihaa, jonka jälkeen kirjotimme lappusille kustakin jonkin hyvän asian.

Kuviakin napsin sen 700, koska mun piti kerätä niitä konfirmaatiojuhlaan. Teen sinne diaesityksen mun leiristä, että muut voivat käydä katsomassa sitä sitten siellä juhlassa, jos haluavat.