lauantai 13. heinäkuuta 2013

Hieno polle

Meillä on nyt maanantaista lähtien ollu melkein joka päivä joku jätkä täällä meillä. Joko ne on laitellu autoja tai näin, tai sitten ne on auttanu äitiä siivoomaan tätä pihamaata. Ja kyllä pikkuhiljaa paikka alkaa näyttämään siistiltä. Autotalli, - katos, varasto, puuliiterit, kaikki on siivottu ja turhat roinat otettu pois ja viety roskiin tai raudan keräykseen. Viikonloppuna luultavasti saa hengähtää, kun ei täällä kohta ole enää mitään siivoamista.

Tänään kävin Onnipojun ratsastaa. Onni ei taaskaan millään halunnu tulla kavereiden luota ruohoa syömästä sisälle. Kun huusin sitä ekan kerran, se hetken näytti siltä, että se tulee mun luo. Se jopa liikahti vähän. Mutta sinne se kumminkin jäi ja jouduin tallustaa kurassa sen luo.

Onni on nyt kesällä rauhottu karsinassa hirveesti. Talvella se koko ajan potki karsinan ovea, mutta nyt se seisoo karsinassa tosi kiltisti, eikä potki seiniä tai mitään. En tiiä sitten, että mikä sillä talvella oli. Mut nykyään se on ehkä enemmän väsyneenpikin, mitä yleensä. Nyttenkin se melkeen nukku koko harjauksen ajan. Mutta parempi se näin on, ku se, että se kolistelee hirveesti, eikä pysy paikoillaan. Onni nosti tänään tosi hienosti kaviot, niissä ei ollu mitään ongelmaa. Mut kyll se vielä vähän potkii vasemmalla etukaviolla, kun se on ilmassa, mutta tänäänkin se hienosti kumminkin nosti sen, eikä sen kanssa tarvinnu tapella.

Mutta nyt on Onnille tullu toinen paha tapa; se ei enää oo kiltisti suitsien laitossa. Viime syksyllä se piti päänsä paikallaan ja avas kiltisti suunsa ja otti kuolaimet suuhun. Nykyään se viskelee päätään kohti kattoa, eikä pysy paikoillaan ja se ei enää ota kuolaimiakaan niin hyvin suuhun.

Alkukäynneissä Onni mateli aivan hirveesti, vaikka mä kuinka yritin tuupata sitä menemään eteenpäin. Se olisi vain halunnut syödä ruohoa kentän laidalla. Mutta sitten kahden kierroksen jälkeen tapahtu ihme; mä en tiedä, mitä mä tein, mutta Onni alko menemään sen jälkeen tosi reipasta käyntiä eteenpäin, eikä edes enää yrittänytkään syödä ruohoa. Käynnissä tein enimmäkseen pääty-ympyröitä ja yritin saada Onnia kuulolle ja tuntumalle. Lopussa ympyrät meni paljon paremmin, mitä alussa.

Ravissa kanssa tein aluksi ympyröitä, mutta sitten lisäsin ympyröihin tehtävän; Kulman jälkeen koko rata leikkaa ja puolesta välistä pituushalkaisijalle. Onni meni tätä aika hyvin, paremmin, mitä odotin, vaikka se vähän hämmästelikin tätä juttua. Yhdessä vaiheessa sitten Onni otti hatkat; se lähti käsistä ja meni hirveetä neliä pitkää sivua. Mä kerkesin jo pelätä, että se aikoo hypätä aidan yli, mutta justiin ennen sitä aitaa, Onni teki tosi tiukan käännöksen ja sen jälkeen mä sain sen rauhottumaan. Ja sitte mä näin auton. Onni oli säikähtäny autoo, ja mä en ollu kuullu ollenkaan sen tulevan, niin en ollu voinu näyttää Onnille, ettei sitä tartte pelätä. Mutta Helmin kanssa naureskeltiin sen jälkeen, että kyllä Onnistakin vauhtia löytyy, vaikka se mataleekin usein.

Laukkaa yritin keskiympyrällä, mutta Onni taipu koko ajan ulospäin eikä siitä tullu mitään, joten sitten tein ihan sitä perusjuttua; pitkä sivu + pääty-ympyrä. Tätä Onni meni aika hyvin. Mä yritin vielä mennä sillei, että menisin pitkällä ohjalla, niin Onni vois taivuttaa selkäänsä, mutta herra ei oikeen kuunnellu mun muita apuja, vaan lähti toilailemaan muualle.

Loppuraveissa ei ollu mitään tehtävää, ravasin ilman jalustimia. Mä oon huomannu, että mä oon kehittyny talvesta; talvella oli hirveen vaikeeta pysyä Onnin ravissa ilman jalustimia, mä meinasin koko ajan tippua. Mutta nyt kesällä mä oon voinu mennä ilman ohjiakin jopa, ja mun tasapaino on säilyny. Loppukäynnit oli tarkotus mennä maastossa, muttakun Onni pelästy sitä autoo, niin mä aattelin, että mennään kentällä, niin ei ainakaan tapahdu sitten mitään. Mutta Onni meni koko tunnin aika kiltisti ja nätisti, eikä se laiskotellu alkukäyntien jälkeen.

Nyt mä oon jo kotona ja meen kohta auttelemaan noita miehiä tonne, ku ne autoja rassaa. Mutta Onnin aattelin ensi viikolla käydä ratsastamassa kahdesti; ekalla kerralla jos oisin voinut hyppiä esteitä ja toisella kerralla olisi mennyt aika kevyesti ilman satulaa. Mutta saa nähdä, mitä mä sitten keksinkään ;).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti