Kävin tänään tallilla tarkotuksena ratsastaa Onnilla vähän rankempi tunti. Onni oli karsinassa nyt tosi kiltti, se vain seisoi paikallaan operaatio harjauksen aikana ja kaviotkin nosti erinomaisesti, eikä takakavioitakaan potkinut. Kuolaimet herra otti tänään ihmeen hyvin, ilman ylimääräisiä tappeluita ja muutenkin oli tosi kiltisti. Tais sitä vähän väsyttää.
Kentällä ratsastin sitä taas jo ensimmäisestä käynti askeleesta eteenpäin ja aika hyvin Onni alkoi kuuntelemaan mua. Käynnissä en tehnyt mitään ihmeellistä, pääty-ympyröitä ja satunnaisia pysähdyksiäkin. Kovan tuulen takia Onni tähyili alapäädyssä ja oli siellä vähän jännittyneempi, mutta ei se mitään erityisiä kohtauksia siellä järjestänyt. Vaikka yhdessä vaiheessa olin varma, että se pukittaa, mutta ei.
Ravissakaan en tehnyt mitään ihmeempiä, pääty-ympyröitä ja tänään kokeilin yhtä tehtävää, mitä tehtiin Jaanan kouluvalkussa; pitkän sivun puolessa välissä pidäte ja tavoitteenani oli saada Onni ihan käyntiin asti. Ja yllätyin, miten hyvin poju mua kuunteli. Se siirty tosi nätisti käyntiin ja heti ekasta käskystä takasin raviin. Onnin yhteistyöhalukkuuden takia tätä tehtävää tein hyvillä mielin.
Laukatehtäväksi olin suunnitellut, että laukkaan Onnin kanssa koko kenttää ja teen aina pääty-ympyrät ja katson samalla, kuinka hyvin Onni pitää laukan. Mutta jouduin sitten tyytymään laukkaamaan pitkää sivua ja pääty-ympyrää johtuen siitä, että Iida oli kanssani kentällä. Ja itseasiassa onneksi olikin, koska vasempaan kierrokseen laukassa ilmeni Onnilla ongelma; se pääty-ympyrällä nostaa koko ajan väärää laukkaa, eikä sitä vasenta laukkaa. Itse en olisi tätä huomannut, mutta onneksi Iida oli auttamassa ja tsemppaamassa. Siitä oikeasta laukasta saatiin herran kanssa vähän aikaa keskustella ja tapella. Kyllähän se välillä nosti oikeatakin, mutta enimmäkseen väärää laukkaa. Toiseen suuntaan tätä ongelmaa ei ollut ollenkaan, joka kerta tuli hyvä laukannosto ja oikea laukka. Tätä pitää alkaa treenaamaan nyt Onnin kanssa, koska sitten, kun se laukkaa väärää, niin se on tosi kova suusta, eikä kuuntele pidätteitä ollenkaan.
Loppuverryttelyt menin taas ilman jalustimia. Mä oon alkanu hirveesti tykkäämään mennä Onnilla ilman jalustimia, koska sen ravi ei oo enää yhtään pompottavaa. Vähitellen aloin antamaan sille enemmän ohjaa ja kohta ravasin taas ilman ohjia. Sittenkun Iida lähti loppukäyntejä tekemään maastoon, Onnille tuli ikävä Simoa ja se jännittyi taas. Siinä vähän aikaa keskusteltiin taas, että mennäänkö rauhallisesti vai kovaa. Ja sitten myös Onni hyppäsi sen nousupenkin ylitse, koska ei suostunut kääntymään sinne, minne mä halusin. Loppukäynnit se meni tosi hienosti, eikä yhtään jännittynyt tai hirnunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti