Kuulumisia

Nyt on blogi ollut tauolla, koska mä en ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa tänne mitään. Mulla on oma elämä, Onni ja kaverit ja kaiken päälle vielä koulu, johon pitää panostaa ainakin hiukan tän vuoden aikana. Mähän oon menossa meijän omaan lukioon ja sinne pääsee millä keskiarvolla tahansa, mutta oishan se kiva jos numerot ei ainakaan tippuisi.

Ja nyt sitten Onniin... Onni on tässä jonkun 3 kk aikana muuttunut huimasti. Sen kanssa ollaan käyty koulu - ja estekisoissa (koulu oli Helppo C K.N Special ja rata oli jonkun 60 cm luokkaa) ja parina kuukautena sm-tason kilpakouluratsastajan, Karkun, kouluvalmennuksissa! Se oli ihan huippua, kun sinne pääsi ja toivottavasti Karkku ottaa uudestaankin meidät. Karkku opetti mulle aika paljonkin, vaikka en käynyt siellä kuin jonkun 5 krt ja opin kontrolloimaan Onniakin paremmin.

Nyt lähiaikoina Onnin kanssa ei olla tehty mitään ihmeellistä, mutta sille kuuluu kumminkin hyvää. Kenttä on ollu aika jäinen ja Onni sai tän viikon alussa hokit, joten viime viikonloppuna sillä ei ratsastettu. Tänä viikonloppuna olisi lauantaina tarkoitus mennä kentällä ja ensimmäistä kertaa pellolla vähän käydä päästelemässä, jos herra on kiltisti. Sunnuntaina sitten meillä olisi 2 h maastolenkki itsenäisyyspäivän kunniaksi ja saa nähdä, mitä silloin tapahtuu.

Onnilla on nyt taas talvena alkanu tulla samanlainen ongelma, mikä viime talvena - pukittaminen. En tiedä mistä se johtuu, mutta joka ratsastuskerta tulee väh. yksi pukki, jollei enemmänkin. Se on masentavaa, koska viime keväänä siitä ongelmasta päästiin eroon. Mutta kehittyypä tasapaino vielä lisää, kun joutuu siellä selässä pysymään.

Ja nyt sitten itse minuun. Mulle kuuluu kanssa ihan hyvää, ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, paitsi yksi iso asia: Viiru, jonka kanssa elettiin 9 vuotta, jätti tämän maailman 6.11.2013. Ikävä on sitä nappisilmäistä vauvaa, mutta olen jatkanut elämääni. Välillä aina aamuisin ensimmäinen ajatus herätessä on Viirun ulosvienti ja sitten tajuaa, että sitä ei olekaan.

Mutta elämä jatkuu ja Viirulla on nyt parempi olla. Seuraavana vuonna tulee muuten elämääni todella iso muutos, mutta siitä sitten lähempänä kyseistä muutosta ;) Luultavasti nyt alan kirjoittamaan tätä taas säännöllisesti tai katsoo nyt, miten jaksan.

Tunti sunnuntaina

Poikkeuksellisesti oli tänään tunnit, kun eilen Ellulla oli muuta menoa. Saatiin valita hepat ja otin sitten Onnin. Onni oli yllättävän rento karsinassa, mä en pitäny sitä kiinni ollenkaan, muutakuin suitsien laitossa. Hyvin herra jaksoi kaviotkin nostaa ja muutenkin käyttäytyi hyvin. Suitsien laitossa ei ollut samanlaista show'ta, mitä viime kerralla.

Kentällä ratsastin sitä käynnissä aika paljon eteenpäin. Meijän piti tehdä ympyröitä ja muutenkin ratsastaa käyntiä paljon eteen ja pitää hyvä ohjastuntuma. Ravissa oli sama homma ja Elisa otti meidät jokaisen kerrallaan pääty-ympyrälle vähän touhuamaan. Onni meni aika hyvin, joskin se ei oikein pääty-ympyrällä taipunu. Elisa mulle selitti yhessä vaiheessa, että Onnilla on aika huono takapää, siellä ei oo melkeen mitään lihaksia, ni sen takia sillä on vaikee nostaa laukka vasempaan kierrokseen. Ravien jälkeen vähän mentiin käyntiä ja sitten keskiympyrälle ravaamaan. Meidän piti ratsastaa hyvä ja iso ravi ja välillä piti mennä harjoitusravia, mutta vauhti ei saanut hiipua. Onni meni aika hienosti tätä, mun mielestä se ei hiljentänyt ollenkaan harjoitusravissakaan vauhtia. Sitten laukattiin molempiin suuntiin keskiympyrällä. Onni nosti laukat aika hyvin ja pitikin ne kiitettävästi. Laukka oli aika eteenpäin pyrkivää, välillä vain piti ratsastaa eteen. Loppuraveissa mentiin vähän aikaa samaa tehtävää keskiympyrällä ja sen jälkeen loppukäynnit.

Yllätyksiä

Tänään tulin tallille siniä 9 aikoihin jo, vaikka mun tunti on siinä 12. Lakaisin käytävät ja siivosin Steffin karsinan ja sitten kuvasin vähän aikaa polleja. Sittenkun Elisa tuli, laittelin pikkusille hepat valmiiks ja näin.

Mä menin Onnilla, ylläys. Onni ei tullu tälläkään kertaa mun luokse, kun menin hakemaan sitä. Johtuen ehkä siitä, koska sillä oli sen nenän edessä tosi iso heinäkasa. Onni oli tosi kiltisti laitossa, kaviot nosti hyvin ja satulan laitossakaan ei ollut ongelmaa. Sitten suitsien laitto oli asia erikseen; Kun irrotin riimun, niin Onni liiskas mut ainakin 5 kertaa seinän ja sen väliin ja ei antanu millään päätään mulle. Mutta kyllähän mä sitten lopulta voitin taistelun ja sittekun olin saanut suitset päähän, Onni oli jo ihan rauhallinen.

Käynnissä ratsastin sitä jo taas eteenpäin aika paljonkin ja tein niitä pääty-ympyröitä. Onni kuunteli mua aika hyvin ja liikkui eteenpäin. Käyntiverkkojen jälkeen aloimme menemään kolmikaarista kiemurauraa. Onni meni ihan hyvin, joskin ensimmäisessä kaarteessa se ei taipunut mitenkään hyvin, mutta muissa kiertyi hienosti sisäpohkeen ympärille. Tätä samaa teimme myös ravissa ja Onni meni tosi hienosti, se ei yhtään laiskotellut ja kuunteli mua tosi hyvin. Laukkatehtävä oli sitten sellainen, että ensimmäinen ja viimeinen kaarre piti laukata. Aluksi laukkasin Onnilla pari kertaa pitkää sivua, että saan siihen sen tuntuman ja Onni polki hienosti eteenpäin. Sitten aloin tekemään samaa, mitä muutkin ja yllätyin, kun Onni oikeasti taipui laukassa niin pienessä tilassa. Ikinä ennen en ole koittanut Onnilla tällaista ja se meni hienosti. Ajattelinkin, että tätä voisimme kokeilla sitten myös kahdestaan joskus. Loppuverkoissa menimme keskiympyrälle ja yritimme tehdä eteen-alas-taivutuksia. Onni ei oikein ymmärtänyt jutun ideaa ja se ei oikein taipunut sisälle päin, mutta välillä oli pieniä hetkiä, jolloin herra suvaitsi laskea päätään vähän alemmas. Koko tunnin Onni meni aika kivasti, käynnissä se ehkä vähän laiskotteli, mutta ravissa ja laukassa ei ollenkaan.

Nyt lähden Pihtiputaalle serkkuni luo. Sonja sai oman kämpän tässä viikko sitten, ni pitäähän sitä käydä nyt katsomassa.

Onni on paras

Joo, tänne en oo nyt hirveesti päivitelly mitään, koska ei oo yksinkertasesti tapahtunutkaan mitään. Kun Onnia ei oo päässy nyt ratsastaa, ni päivät oon kuluttanu sillä, että oon ollu koneella ja lukenu kirjoja. Niin ja oon viettäny aikaa mun yhen tutun, Annikan kanssa, mutta viikon sisällä meistä on tullu tosi läheiset. Se on nyt käyny meillä 6 pv putkeen ja mikäs siinä, ei tuu ainakaan tylsää, ku on joku jonka kanssa jutella.

Viime viikon tiistaina kävin Onnia katselemassa Annikan kanssa. Herralla oli varmaan ollu ikävä, kun se ravas melkein koko matkan mun luokse. Sitten siellä kuvailtiin ja saatiin tosi hienoja kuvia, kiitos Annikan, mutta oon niin laiska, etten jaksa laittaa niitä tänne.

Tänään sitten kävin Onnin ratsastaa, koska heppojen kesäloma loppui. Pojulla ei oltu menty viikkoon, joten pelkäsin, että tunnista tulee hirveä show. Onni keulii ja pukittelee ja pahimmassa tapauksessa itse lennän sieltä alas. Mulla ei ollu mitään suunnitelmaa, muutakun se, että Onni sais purkaa ylimääräiset energiat pois.

Onni ei tällä kertaa tullu mun luokse. Se vaan höristi korviaan ja jatko ruohon mutustamista. Ja mun iloksi, Onni oli päättäny mennä kaukaisempaan nurkkaan, mitä siellä oli. Ja sitten se meinas jyrätä mut, ku tultiin takasin päin. On mulla hieno hoitoheppa, kun se haluaa aina tappaa mut.

Onnin laitoin aika nopeasti valmiiksi, ja herra olikin aika kiltisti, ainut, että se ei oikein halunnut nostella jalkojaan kavioiden puhdistuksessa, mutta muuten poju oli koko ajan aika paikoillaan ja suitsien laitossakaan ei erityisemmin heilunut.

Käynnissä en tehnyt kyllä yksinkertaisesti mitään taaskaan, vaan niitä pääty-ympyröitä yritin väsäillä. Onni kulki tosin hyvin eteenpäin, sitä ei hirveesti tarvinnut käskeä. Ravissakaan ravasin pääty-ympyröitä, mutta en tehnyt mitään erikoisempaa. Pari laukannostoo otin suuntaansa ja sitten aloimme hyppimään. Pari kertaa hyppäsin 60 cm korkuista estettä ja sitten se nousi 75 cm. Onni hyppäsi tosi hyvin ja olen hyvin ylpeä siitä. Tämä oli taas niistä tunneista, kun rakastuin Onniin yhä uudelleen. Se vaan teki kaiken, mitä mä pyysin, eikä tarvinnut tapella mistään.

Heihei, kulta ♥

Tänään kävin taas tallilla Onnin ratsastamassa ennen sen viikon kesälomaa. Mulla ei ollu mitään suunnitelmaa tunnille, enkä ollu päättäny, että menenkö ilman satulaa vai satulan kanssa. Onni makas siellä pihaton viimeisimmässä nurkassa, kun tulin sitä hakemaan, eikä se ois millään halunnu lähteä pois sieltä.

Karsinassa Onni oli yllättävän rauhallinen, nyt se ei riehunu ollenkaan. Se oli harjauksen aikana ihan paikoillaan, mutta sitten kavioiden puhdistamisessa se vähän liikku. Onni nosti etukaviot tosi hyvin, mutta vasemman jalan takakavio oli aika hankala. Mut toinen kavio nousi todella hienosti. Satulanlaitossa Onni ei ees tainnu pullistella ollenkaan ja oli muutenkin tosi kiltisti (välillä sillä on tapana näykkiä ja luimia, ku satulaa laitetaan). Päätin laittaa sille satulan, kun viime kerralla oli erimielisyyksiä laukasta. Suitsienkin laitossa se oli yllättävän rauhallinen, vaikka pää liikkukin aika paljon. Kuolaimet otti tosi hyvin suuhun ja sen jälkeen, kun olin saanu suitset laitettua, herra oli taas paikoillaan.

Allkukäynnissä taas ratsastin Onnia eteenpäin. Pian kuitenkin huomasin, että Onni kulki ihan omatoimisesti eteenpäin. Ratsastin sillä taas pääty-ympyröitä ja yritin saada sitä alapäädyssä vähän rennommaksi. Se alapäädyssä alko tähyilemään kentän ulkopuolelle ja jännittyi, mutta loppua kohden se alko rauhottumaan.

Ravissakaan en oikein tehnyt mitään kummallisuuksia, ratsastin vain niitä pääty-ympyröitä, koska ne eivät oikein sujuneet. Onnin pitäisi nojata ulko-ohjaan, eikä sisäohjaan. Sitten vaihdoin suuntaa ja ratsastin jonkun pari kierrosta, kunnes Onni päätti nostaa laukan. Ajattelin sitten siinä, että laukataan nyt sitten. Laukattiin pari kierrosta keskiympyrällä, jonka jälkeen hypättiin 2-3 putkeen n. 60 korkuista ristikkoa. Sitten kävelin vähän aikaa ja vaihdoin suuntaa. Onni pari kertaa säikähti jotakin alapäädyssä ja lähti vähän käsistä, mutta yläpäädyssä laukka oli jo huomattavasti rauhallisempaa ja tähän suuntaan hypättiin pari kertaa sitä ristikkoa. Sen jälkeen kävelin vähän aikaa, jonka jälkeen tulin alas selästä ja kävin korottamassa ristikon pystyksi.

Sitten aloin laukkailemaan. Pysty oli niin korkee, etten viittiny vasemmassa kierroksessa sitä hypätä ollenkaan, eli hypättiin vaan oikeassa kierroksessa. Onni hyppäs tosi hyvin jonkun pari kertaa, sitten jostakin syystä se kielsi jonkun kolme kertaa, ennenkö suostu hyppäämään taas. Kieltojen jälkeen hypättiin vielä kaks kertaa ja oltaisiin hypätty ehkä enemmän, muttakun Onni vikalla kerralla pudotti sen yläpuomin, niin päätin sitten, että nyt riittää. Onni hyppäsi tosi hyvin verrattuna viime kertaseen, jolloin se ei jaksanut nostaa jalkojaan ja mä unohin kokonaan ratsastaa sitä. Vaihdoin suuntaa ja nosti pari kertaa laukan ja laukkasin pitkää sivua ja yritin tehdä laukkaympyrää yläpäädyssä, mutta Onni pudotti ympyrällä raviin ja sen jälkeen vaihtoi väärään laukkaan. Parin yrityksen jälkeen päätin lopettaa, koska Onni oli jo aika hikinen, niin en viitsinyt enää tapella sen kanssa.

Loppuravit menin taas ilman jalustimia ja pitkällä ohjalla. Mentiin jonkun pari kertaa sellanen joku 10 cm este ja sen jälkeen puomi, koska Onni pudotti sen pystyn. Hienosti herra jaksoi vielä nostaa jalkojaan. Oikeaan kierrokseen Onni meni tosi mukavaa ja rentoa ravia koko ajan pää aika alhaalla, muttakun vaihdettiin suuntaa, pää nousi ylös ja ravista tuli ehkä liian kiireinen. Yritin rentouttaa Onnia, mutta ei se onnistunut, joten otin siihen kierrokseen ohjastuntuman ja ratsastin niin. Kävelin aika pitkät loppukäynnit, koska Onni oli aika hikinen ja puuskutti. Olin ajatellut mennä loppukäynnit maastossa, muttakun Onni tähyili kentällä jo sinne metsikköön, niin päätin jättää väliin.

Sitten mentiin talliin ja laitoin Onnin valmiiksi ja vein sen laitumelle. Herra katsoi vähän pitkään mua, kun en vienytkään sitä pihattoon. Sitten siellä laitumella lähdin muiden heppojen luo tervehtiäkseni niitä, niin Onni lähti seuraamaan mua. Se tuli siellä perässä ja pysähtyi välillä syömään ruohoa. Yhdessä vaiheessa Onni, Väinö ja Sisu pääti alkaa riehumaan ja ne vähän aikaa siinä irrotteli, mutta sitten rauhottui. Hyvillä mielin jätin Onnin sinne laitumelle, siellä se on nyt seuraavan viikon ja käyn sitä pari kertaa tervehtimässä siellä ja sitten ajattelin myös seuraavalla viikolla pestä Onnin satulan ja suitset, niin on sitten mukava aloittaa ratsastustunnit siisteillä varusteilla.

Erimielisyyksiä

Kävin tänään tallilla tarkotuksena ratsastaa Onnilla vähän rankempi tunti. Onni oli karsinassa nyt tosi kiltti, se vain seisoi paikallaan operaatio harjauksen aikana ja kaviotkin nosti erinomaisesti, eikä takakavioitakaan potkinut. Kuolaimet herra otti tänään ihmeen hyvin, ilman ylimääräisiä tappeluita ja muutenkin oli tosi kiltisti. Tais sitä vähän väsyttää.

Kentällä ratsastin sitä taas jo ensimmäisestä käynti askeleesta eteenpäin ja aika hyvin Onni alkoi kuuntelemaan mua. Käynnissä en tehnyt mitään ihmeellistä, pääty-ympyröitä ja satunnaisia pysähdyksiäkin. Kovan tuulen takia Onni tähyili alapäädyssä ja oli siellä vähän jännittyneempi, mutta ei se mitään erityisiä kohtauksia siellä järjestänyt. Vaikka yhdessä vaiheessa olin varma, että se pukittaa, mutta ei.

Ravissakaan en tehnyt mitään ihmeempiä, pääty-ympyröitä ja tänään kokeilin yhtä tehtävää, mitä tehtiin Jaanan kouluvalkussa; pitkän sivun puolessa välissä pidäte ja tavoitteenani oli saada Onni ihan käyntiin asti. Ja yllätyin, miten hyvin poju mua kuunteli. Se siirty tosi nätisti käyntiin ja heti ekasta käskystä takasin raviin. Onnin yhteistyöhalukkuuden takia tätä tehtävää tein hyvillä mielin.

Laukatehtäväksi olin suunnitellut, että laukkaan Onnin kanssa koko kenttää ja teen aina pääty-ympyrät ja katson samalla, kuinka hyvin Onni pitää laukan. Mutta jouduin sitten tyytymään laukkaamaan pitkää sivua ja pääty-ympyrää johtuen siitä, että Iida oli kanssani kentällä. Ja itseasiassa onneksi olikin, koska vasempaan kierrokseen laukassa ilmeni Onnilla ongelma; se pääty-ympyrällä nostaa koko ajan väärää laukkaa, eikä sitä vasenta laukkaa. Itse en olisi tätä huomannut, mutta onneksi Iida oli auttamassa ja tsemppaamassa. Siitä oikeasta laukasta saatiin herran kanssa vähän aikaa keskustella ja tapella. Kyllähän se välillä nosti oikeatakin, mutta enimmäkseen väärää laukkaa. Toiseen suuntaan tätä ongelmaa ei ollut ollenkaan, joka kerta tuli hyvä laukannosto ja oikea laukka. Tätä pitää alkaa treenaamaan nyt Onnin kanssa, koska sitten, kun se laukkaa väärää, niin se on tosi kova suusta, eikä kuuntele pidätteitä ollenkaan.

Loppuverryttelyt menin taas ilman jalustimia. Mä oon alkanu hirveesti tykkäämään mennä Onnilla ilman jalustimia, koska sen ravi ei oo enää yhtään pompottavaa. Vähitellen aloin antamaan sille enemmän ohjaa ja kohta ravasin taas ilman ohjia. Sittenkun Iida lähti loppukäyntejä tekemään maastoon, Onnille tuli ikävä Simoa ja se jännittyi taas. Siinä vähän aikaa keskusteltiin taas, että mennäänkö rauhallisesti vai kovaa. Ja sitten myös Onni hyppäsi sen nousupenkin ylitse, koska ei suostunut kääntymään sinne, minne mä halusin. Loppukäynnit se meni tosi hienosti, eikä yhtään jännittynyt tai hirnunut.

Uittamista

Perjantaina en tehnyt oikein mitään, datailin ja puhuin kavereiden kanssa asioista ja tällaista. 

Lauantaina sitten lähdin käymään tallilla tarkotuksena mennä Onnilla. Ajattelin mennä sillä ilman satulaa, koska jos tiistaina menen uudestaan, niin sillon saatan tehdä vähän rankemman treenin. Onni oli karsinassa tosi levoton; se ei harjatessa pysyny yhtään paikallaan, mutta pienen neuvottelun jälkeen maltto vähän aikaa olla kiltisti. Mä en tiiä, mikä Onnilla on nyt meneillään, mutta se nostaa nykyään etukaviot tosi kiltisti, mutta takakavioiden puhdistamisessa se joko yrittää suoristaa sitä tai sitten potkia, että sais sen jalan maahan. Toki tää saatto johtua siitäkin, että kun Onni pyöri koko ajan, niin se ei malttanut kavioita puhdistaessa olla kiltsti. Kuolaimet otti taas pienen neuvottelun jälkeen suuhun ja muuten oli tosi kiltisti. 

Kentällä menin aika pitkät alkukäynnit ja alotin ravilla niin, että aluksi tein ravissa vain pääty-ympyrät ja muuten kävelin. Iitu hyppäsi Röllillä samaan aikaan, niin en halunnut tulla sen tielle. Sitten aloin ravaamaan ihan koko kenttää ympyrä ja yllätyin, miten hyvin pysyin suorallakin siellä Onnin selässä. Onnin ravihan on aika pompottavaa, mutta kun mä oon talvesta lähtien tehny sitä, että joka tunti vähintään se 10 minsaa ilman jalustimia ravia, niin mun tasapaino on kehittyny. Suoralla kumminkin pidin vielä harjasta kiinni, mutta ympyröillä sitä ei tarvittu. Tätä tein jonkun aikaa ja sitten taas kävelin ja tein pari laukannostoo. 

Onnille on ollu ilman satulaa laukannostot ja laukkaaminen tosi vaikeeta, se ei millään haluais nostaa laukkaa, mutta tänään se nosti tosi hyvin. Yhden ainoan kerran laukannosto epäonnistui ja sen jälkeen sujui joka suuntaan tosi hyvin. Onnin laukka on satulan kanssa tosi pehmee ja pyörivä, mutta ilman satulaa se on hirveen pompottavaa. Mutta pysyin siellä selässä ja loppuverkkasin aika nopeasti, koska en ollut rasittanut hirveästi Onnia, niin ravailin pari kierrosta ja kävelin yhden kierroksen, jonka jälkeen Onni hengitti jo ihan normaalisti. 

Tunnin jälkeen mentiin sitten Iitun kanssa talliin ja mä laitoin Onnille satulan, jonka jälkeen lähdettiin kokeilemaan, miten Onni menee järveen. Onnia ei oo mun tietääkseni uitettu kertaakaan. Maastossa Onni oli tosi rauhallinen, johtuen ehkä siitä, että Rölli kulki meidän edellä. Rantaan päästessämme Rölli meni veteen ensimmäisenä. Onni vähän katto sitä vettä, mutta meni kumminkin kiltisti sinne. Sitten mä en tiiä, mitä tapahtui, kun kaikki tapahtu niin nopeesti. Jotenkin Onni hyökkäs Röllin päälle ja liiskattiin siinä rytäkässä Iitun jalka ja sitten joko Onni kompastu/sitten luuli, että se on tarpeeks syvää uimiselle, mutta me vajottiin sinne veteen niin paljon, että mulla oli jalat ihan märät ja Onnillakin oli satulahuopa puolis märkä. Tämän jutun jälkeen lähdettiin sitten sieltä, mutta Onni meni kyllä aika hyvin, ottaen huomioon sen, että tää tais olla sen eka kerta. 

Seuraavalla kerralla luultavasti käyn Onnia uittamassa niin, että uitan sitä liinassa tai sitten, että mä meen jollakin toisella hevosella ja Onnin selässä on joko kokeneempi, koska tämä oli vasta toinen kerta, kun olen uittanut hevosta. 

Vihdoinkin!

Eilen kävin taluttamassa poneja Keihärinkoskella jossakin tapahtumassa. Salama ja Muska käyttäyty tosi hyvin, vaikkakin Salamaa välillä kiinosti ruoho enemmän, kuin lapset.

Sitten tänään pääsin vihdoinkin hyppimään Onnilla. Alkutunti meni aika hyvin, Onni kulki hyvin eteen ja kuunteli mua. Käynnissä tein pysähdyksiä ja taivutteluja. Ravissa sitten tein vähän temponvaihdoksiakin edellisten lisäksi. Laukatessa yllätyin, kuinka hyvin Onni nosti laukkoja, sitä ei hirveästi tarvinnut käskeä. Ja laukkakin oli aika mukavaa.

Sitten, kun aloimme hyppimään, Onni ei yhtään kuunnellut mun pohkeita ja ratsataessani tietä, unohdin kokonaan ratsastaa sitä eteenpäin ja ensimmäisistä hypyistä tuli ihan kauheita. Onni ei nostanut etujalkojaan tarpeeksi ja mä jäin vain istumaan satulaan, enkä ratsastanut sitä ollenkaan. Mutta pikku hiljaa alkoi tulla parempia hyppyjä ja olenkin ihan tyytyväinen tuntiin. Niinkuin Anetelle sanoin, välillä tulee takapakkia, mutta sitten mennään hurjasti eteenpäin. Petyinhän mä vähän, ajattelin, että esteet ovat korkeimpia (meillä taisi olla max. 50 cm) ja ratsastaisin ja Onni kuuntelisi.

Nyt sitten lauantaina ratsastamaan Onnia uudestaan ja ajattelin mennä ilman satulaa kevyesti, mutta katsotaan nyt. Sitten ajattelin myös, että jos Ella tulee kanssani tallille, niin olisimme käyneet kokeilemassa, mitä Onni sanoo järvestä. Kun Elisa kuulemma haluaisi nähdä sen, miten Onni menee järveen.

Hieno polle

Meillä on nyt maanantaista lähtien ollu melkein joka päivä joku jätkä täällä meillä. Joko ne on laitellu autoja tai näin, tai sitten ne on auttanu äitiä siivoomaan tätä pihamaata. Ja kyllä pikkuhiljaa paikka alkaa näyttämään siistiltä. Autotalli, - katos, varasto, puuliiterit, kaikki on siivottu ja turhat roinat otettu pois ja viety roskiin tai raudan keräykseen. Viikonloppuna luultavasti saa hengähtää, kun ei täällä kohta ole enää mitään siivoamista.

Tänään kävin Onnipojun ratsastaa. Onni ei taaskaan millään halunnu tulla kavereiden luota ruohoa syömästä sisälle. Kun huusin sitä ekan kerran, se hetken näytti siltä, että se tulee mun luo. Se jopa liikahti vähän. Mutta sinne se kumminkin jäi ja jouduin tallustaa kurassa sen luo.

Onni on nyt kesällä rauhottu karsinassa hirveesti. Talvella se koko ajan potki karsinan ovea, mutta nyt se seisoo karsinassa tosi kiltisti, eikä potki seiniä tai mitään. En tiiä sitten, että mikä sillä talvella oli. Mut nykyään se on ehkä enemmän väsyneenpikin, mitä yleensä. Nyttenkin se melkeen nukku koko harjauksen ajan. Mutta parempi se näin on, ku se, että se kolistelee hirveesti, eikä pysy paikoillaan. Onni nosti tänään tosi hienosti kaviot, niissä ei ollu mitään ongelmaa. Mut kyll se vielä vähän potkii vasemmalla etukaviolla, kun se on ilmassa, mutta tänäänkin se hienosti kumminkin nosti sen, eikä sen kanssa tarvinnu tapella.

Mutta nyt on Onnille tullu toinen paha tapa; se ei enää oo kiltisti suitsien laitossa. Viime syksyllä se piti päänsä paikallaan ja avas kiltisti suunsa ja otti kuolaimet suuhun. Nykyään se viskelee päätään kohti kattoa, eikä pysy paikoillaan ja se ei enää ota kuolaimiakaan niin hyvin suuhun.

Alkukäynneissä Onni mateli aivan hirveesti, vaikka mä kuinka yritin tuupata sitä menemään eteenpäin. Se olisi vain halunnut syödä ruohoa kentän laidalla. Mutta sitten kahden kierroksen jälkeen tapahtu ihme; mä en tiedä, mitä mä tein, mutta Onni alko menemään sen jälkeen tosi reipasta käyntiä eteenpäin, eikä edes enää yrittänytkään syödä ruohoa. Käynnissä tein enimmäkseen pääty-ympyröitä ja yritin saada Onnia kuulolle ja tuntumalle. Lopussa ympyrät meni paljon paremmin, mitä alussa.

Ravissa kanssa tein aluksi ympyröitä, mutta sitten lisäsin ympyröihin tehtävän; Kulman jälkeen koko rata leikkaa ja puolesta välistä pituushalkaisijalle. Onni meni tätä aika hyvin, paremmin, mitä odotin, vaikka se vähän hämmästelikin tätä juttua. Yhdessä vaiheessa sitten Onni otti hatkat; se lähti käsistä ja meni hirveetä neliä pitkää sivua. Mä kerkesin jo pelätä, että se aikoo hypätä aidan yli, mutta justiin ennen sitä aitaa, Onni teki tosi tiukan käännöksen ja sen jälkeen mä sain sen rauhottumaan. Ja sitte mä näin auton. Onni oli säikähtäny autoo, ja mä en ollu kuullu ollenkaan sen tulevan, niin en ollu voinu näyttää Onnille, ettei sitä tartte pelätä. Mutta Helmin kanssa naureskeltiin sen jälkeen, että kyllä Onnistakin vauhtia löytyy, vaikka se mataleekin usein.

Laukkaa yritin keskiympyrällä, mutta Onni taipu koko ajan ulospäin eikä siitä tullu mitään, joten sitten tein ihan sitä perusjuttua; pitkä sivu + pääty-ympyrä. Tätä Onni meni aika hyvin. Mä yritin vielä mennä sillei, että menisin pitkällä ohjalla, niin Onni vois taivuttaa selkäänsä, mutta herra ei oikeen kuunnellu mun muita apuja, vaan lähti toilailemaan muualle.

Loppuraveissa ei ollu mitään tehtävää, ravasin ilman jalustimia. Mä oon huomannu, että mä oon kehittyny talvesta; talvella oli hirveen vaikeeta pysyä Onnin ravissa ilman jalustimia, mä meinasin koko ajan tippua. Mutta nyt kesällä mä oon voinu mennä ilman ohjiakin jopa, ja mun tasapaino on säilyny. Loppukäynnit oli tarkotus mennä maastossa, muttakun Onni pelästy sitä autoo, niin mä aattelin, että mennään kentällä, niin ei ainakaan tapahdu sitten mitään. Mutta Onni meni koko tunnin aika kiltisti ja nätisti, eikä se laiskotellu alkukäyntien jälkeen.

Nyt mä oon jo kotona ja meen kohta auttelemaan noita miehiä tonne, ku ne autoja rassaa. Mutta Onnin aattelin ensi viikolla käydä ratsastamassa kahdesti; ekalla kerralla jos oisin voinut hyppiä esteitä ja toisella kerralla olisi mennyt aika kevyesti ilman satulaa. Mutta saa nähdä, mitä mä sitten keksinkään ;).

Talkoot

Torstaina kävin Onnin ratsastaa ilman satulaa. Emmä oikeen viitsinyt tehdä sen kanssa mitään, kun sillä oltiin menty jo 2 h putkee. Eikä Onnikaan oikeen jaksanut mitään tehdä. Pääasiassa kävelin sen kanssa siellä kentällä, mutta otin mää pikku ravipätkiäkin ja yhdessä vaiheessa yritin laukkaakin nostaa, mutta ei se nouse, jos ei oo satulaa. Tai siis Onnilla ilman satulaa on vaikeempi nostaa laukka. En tiiä mikä siinä on... 

Perjantaina ja lauantaina en tehny mitään ihmeellistä, perjantaina käytiin Hoikkalassa ja kävin uimassa. Lisäks vaihettiin Pekan kanssa vähän Onnikuulumisia. 

Sunnuntaina oli sitten se kauan odotettu konfirmaatio. Mä ootin, että se jumalanpalvelus olisi tosi tylsä, mutta se meni aika nopeasti ohitse. Ehtoollisella luulin viinin olevan alkoholitonta, mutta eipäs ollukaan. Viini oli aika pahaa, se jäi ikävästi kurkkuun polttamaan vähäksi aikaa, eikä tuo leipäkään ollut kehuttavaa. Mutta kyllä tämänkin kerran tai pari kertaa elämässä pitää kokea. Messun päätyttyä ihan yllätyin, kun olin odottanut, että sukulaiset tulevat Muikunlahteen (missä siis jatkettiin juhlimista), vaan eipä. Mua vastassa siellä kirkon portailla oli jo mun setä ja sen vaimo, kummi, pappa, toinen setä ja vaimo. Olin ihan ällikällä lyöty. Mutta olihan se tosi kiva yllätys. 

Nyt on riparikin suoritettu onnistuneesti. Ja rippilahjaksi sain kummilta ristin, rahaa, astioita, meikkejä ja voiteita. Ja kerta rahaakin tuli ihan kiitettävä määrä, niin aion tehdä elämässäni aika ison päätöksen. Mutta siitä sitten enempi silloin, kun asia on varma. 

Mutta siis, tänään meillä on talkoot. Mun serkku, eno, setä ja pari tuttua tulee meille ja auttavat meitä siivoamaan pihaa ja korjaamaan koneita. Kun ei enää tässä talossa sitä miestä enää ole, niin heidän apu on kyllä todellakin tarpeen. Mutta tästäkin päivästä enempi seuraavassa postauksessa, koska nyt kello on vasta puoli 9 ja 9 tulee mun enoni pyörällään. 

Ikävä

Eilen, kun tulin riparilta kotiin, mulla oli niin eksynyt olo. Mä en tiennyt mitä mun pitäisi tehdä, kun olin jo tottunut siihen päiväohjelmaan. Lisäks oli niin outoo mennä nukkumaankin, kun Tuuli ei ollut sepittämässä tarinoita, tai laulamassa. Ripari oli aivan paras! Siellä naurettiin, itkettiin, leikittiin, avauduttiin, uitiin, syötiin, tutustuttiin jne. Mulle tulee niin ikävä niitä kaikkia ihania ihmisiä, mutta sunnuntaina onneksi nähdään konfirmaatiossa ja sen jälkeen luultavasti vielä :)

Maanantaina mä menin Lumpeeseen jo 8, koska äitillä alko työt. Muut tuli sitten siinä 10 aikoihin. Jaettiin huoneet ja tutustuttiin vähän ihmisiin. Illalla tuli sitten Gospelriders, pärinäpojat, käymään ja kertomaan vähän niiden työstä. Ja mä ihastuin niitten pyöriin. Ne oli niin ihania, varsinkin pari sellasta hyvin massiivista. Sellasen mä haluan isona.

Tiistai, keskiviikko ja torstai oli sinänsä normipäiviä, silloin ei tapahtunu mitään kummosempaa. Keskiviikkona käytiin hautuusmaalla, niin matkalla rynäsin rautakankeen (se sojotti siitä maasta) ja polvi auki... Siitä tuli hirveesti verta, mKuvut nyt se on jo arpeutunu ja odotan, että se sunnuntaiksi paranisi.

Perjantaina oli sitten kastejuhla, ihan leikkimielinen. Mä olin yksi kolmesta kummista ja lausuin siellä sen kummin osion. Kaste meni aika hyvin, kukaan ei mokannut :) Lauantaina sitten oli vuorossa häät. Mut oli valittu papiksi (en  vieläkään tiedä miksi). Se oli kyllä hieno kokemus toimia häissä pappina :) Tykkäsin aika paljon ja mua ei jännittänytkään, koska luin kirkkokäsikirjasta osiot. Häiden jälkeen ihanat keittäjättäret olivat leiponeet meille hääkakun :)

Sunnuntaina sitten oli kinkerit, joissa testattiin meidän oppimaamme riparileiristä. Kaikki pärjäsivät ihan hyvin ja luultavammin pääsivät läpi. Sunnuntaina harjoittelimme myös kirkossa konfirmaatiota varten ja harjoituksetkin menivät ihan hyvin. Joskin konffislaulua pitää harjoitella, me vieläkin piipitetään, vaikka pitäisi laulaa kunnolla. Sunnuntai iltana saimme sitten isosilta lahjat ja itkimme hirveästi, kun hyvästelimme.

Maanantai aamuna sitten söimme aamupalan, ja menimme siivoamaan huoneita. Meidän huone oli siivouksen jälkeen aika siisti, samoin vessa myös. Sitten siivosimme vielä pihaa, jonka jälkeen kirjotimme lappusille kustakin jonkin hyvän asian.

Kuviakin napsin sen 700, koska mun piti kerätä niitä konfirmaatiojuhlaan. Teen sinne diaesityksen mun leiristä, että muut voivat käydä katsomassa sitä sitten siellä juhlassa, jos haluavat.

Jeesustelemaan

Perjantaina, kun olin tullut takaisin kotiin, lähdimme heti setäni häihin. Siellä oli ihan mukavaa, joskin vähän kiusallista, kun en tuntenut puoliakaan ihmisistä ja meidän suvusta ei ollut juurikaan ketään. Sen jälkeen sitten poikettiin Hoikkalassa, papan, Pekan ja Ludmillan luona. Pekka sytytti juhannuskokon ja sitä ihasteltiin siellä. Söimme makkaraa ja kävimme uimassa.

Lauantaina en oikein tehnyt mitään, eikä kyllä voinutkaan, kun satoi iltapäivästä. Päivällä kävin skootterillani Oonan luona vaihtamassa kuulumisia. Oona tuli juuri Ranskasta kotiin ja osti mulle tuliaisen, magneetin, jossa on Eiffel-torni. Kotiin päästyäni otin päiväunet, ja kissamme, Nöpö, nukkui rintakehälläni. Illalla kävimme Samuelin synttäreillä ja Sonjan kanssa vaihdettiin kuulumisia.

Tänään sitten käväisin Arton luona hakemassa tikkuni ja vaihtamassa heidän kanssaan pari sanaa. Jenna ja Johanna olivat taas aika iloisia, kun tulin käymään ja selittivät mulle koko ajan kaikkea, mitä he ovat tehneet. Ja tänään olen pakannut riparia varten, kun se alkaa huomenna. Joten ette kuule musta 8 päivään ja sen jälkeen en varmasti jaksa kaikkea temmellyksiämme kertoa, joten teen tiivistelmän riparista.

Tosiaan, huomenna se alkaisi. 8 päivää riparilla kavereiden kanssa. Vähän jännittää, mitä siellä tapahtuu, kun meillä on aika seko ryhmä, mutta silti ihana. Mutta jännitystä onneksi helpottaa se, että tunnen jokaisen ripariltani, niin ei ole vieraita ihmisiä.

Leirillä osa 2

Keskiviikkona ei Adan kanssa voitu suunnitella mitään, koska illalla ratsastustuntien jälkeen me lähdettiin mökille ja siellä oli sitten ruoka ja sauna. Uimassakin sai käydä, jos halusi. Rosinkin saapui sinne ja yllätti mut ja Adan ihan täysin, kun kukaan ei maininnut siitä ollenkaan. Illalla sitten Ada ja Rosin kertoi pikkusille kauhutarinoita ja urbaaneja legendoja. Illalla sitten oli myös lettukestit ja letut olivat todella hyviä.

Torstaina järjestimme teoriatunnille kolme erilaista pistettä, yhdessä oli harjojen tunnistusta ja niiden käyttötarkoituksia, toisessa suitsien kokoamista martingaalin kanssa ja viimeisessä hevosten merkkien nimeämistä. Jaoimme ryhmän kolmeen ryhmään ja menimme oman ryhmän kanssa pisteet läpi. Sen jälkeen oli ratsastustunti ja osa meni maastoon. Lähdin Onnia taluttamaan sinne, vaikka vähän epäilinkin, että kestääkö nilkka. Mutta hyvin nilkka kesti ja välillä jouduin oikeasti juoksemaan, niin kyllä se ihan kunnossa on. Ratsastustunnit venyivät niin pitkään, ettemme voineet kehitellä ohjelmaa. Olimme leirikämpässä ja juttelimme. Tänä yönä jäin yöksi ja yöstä tulikin aika rankka; kahta leiriläistä alkoi illalla pyöryttää ja pääsin vasta 3 aikoihin aamusta kunnolla nukkumaan.

Perjantaina oli viimeinen leiripäivä. Leiriläiset söivät aamupalan, jonka jälkeen lähdimme talliin. Leiriläiset saivat valita ryhmissä hevosen ja että menivätkö he sillä ilman satulaa vai satulan kanssa. Minä ja Ada saimme pitää tunnin. Adan tehtävänä oli pitää kahdeksikko ja minun tehtäväni oli pieni este. Leiriläiset kehuivat meitä, että olimme hyviä tunninpitäjiä, vaikka musta kyllä tuntui, että en oikein osannut. Mutta enhän kylläkään edes olisi voinut osata, koska tämä taisi olla ensimmäinen tunti, jonka pidin. Tunnin jälkeen oli vuorossa ratsastusleikki ja sen jälkeen me saimme ratsastaa. Ada meni Väinöllä, Rosin Leksalla ja minä Onnilla.

Kuljin aluksi Onnin kanssa pitkällä ohjalla, jonka jälkeen otin ohjastuntuman ja aloin tekemään pääty-ympyröitä. Onni oli alussa aika laiska, joten jouduin ratsastamaan sitä todella paljon eteenpäin. Otimme ravin aika nopeasti ja ravailin koko kenttää pitkin ja välillä kokeilin harjoitusravia, kun Jaana sitä käski harjoitella. Laukkasin molempiin suuntiin kaksi kertaa pitkän sivun ja ympyrän. Onni hyvin piti laukan ympyrälläkin, vaikka piti ratsastaa sitä vähän eteenpäin. Sen jälkeen laukkasin Onnilla pitkällä ohjalla. Onni laukkasi todella hyvin ja toimi istunnallani erinomaisesti. Pystyin tekemään laukassa ympyrän ohjaamalla Onnia pelkällä istunnallani ja pohkellani. Sen jälkeen ravailin vähän aikaa ohjastuntumalla ilman jalustimia, jonka jälkeen pitkällä ohjalla ja sen jälkeen vielä ilman ohjaa ollenkaan. Onni ravasi koko ajan eteenpäin ja tämä oli hauskaa. Pysyin hyvin siellä selässä ilman ohjaa ollenkaan, ehkä paremmin pysyin siellä, mitä ohjan kanssa. Annoin Onnin levätä loppukäynneissä ja ratsastin tallin pihaan. Onni oli tänään todella hyvä, vaikka sillä oltiin menty mua ennen tunti.

Tunnin jälkeen sitten pesin Onnin jalat taas, koska rakastan sitä puuhaa. Se on ihana tunne, kun Onnin jalat ovat puhtaat ja se sukka näkyy. Ruokana tänään oli hampurilaisia ja ranskalaisia. Jälkiruoaksi oli jäätelö. Ruoka oli todella hyvää. Sen jälkeen kävimme leiriläiset hyvästelemässä. Leiri oli todella mukava ja leiriläiset ihania. Toivottavasti törmään heihin joskus jossakin, koska osa oli eri paikkakunnalta.

Leirillä osa 1

Elikkäs siis, nyt mä olen ollut jo kaksi päivää Siipolassa töissä ja ne lapset ovat aika mukavia ja ihan turhaan olen niitä jännittänyt ja eilenkin en enää ollenkaan jännittänyt niitä.

Maanantaina Adan kanssa suunniteltiin pikkusille illaksi kysymyksiä. Ajattelimme pitää niille sellaiset tietovisan. Sitten me pidimme teoriatunnin. Tunti sisälsi hevosen varustuksien laittoa. Sitten teoriatunnin jälkeen oli ratsastustunnit ja ruokailu. Sen jälkeen pidimme Adan kanssa tietovisan ja lapset näyttivät tykkäävän siitä. Sen jälkeen he innostuivat rakentamaan kentälle esteitä ja hyppivät niitä.

Tiistaina suunniteltiin Adan kanssa leirikastetta, että mitä siihen tulisi. Lopuksi päädyttiin tällaiseen: ensiksi purulan yli lantalaan ja sieltä piti etsiä kolmesta sangosta harja. Sen jälkeen heinälatoon, jossa piti valita kolmesta vaihtoehdosta ja syödä se. Sitten hevospihattoon ja siellä piti tunnistaa hevonen, jonka jälkeen käveltiin lankkua pitkin isoon lammikkoon heppapihatossa, sen jälkeen vielä portin ali ja sitten oli vielä pesu.

Teoriatunti vähän myöhästyi, koska pidimme ennen teoriaa irtohypytystä. Hevosina meillä oli Nappi, Salama ja Xante. Nappi ja Salama hyppäsivät hyvin ja Xantekin, mutta lopussa Xante sai päähänsä hypätä aidan yli muiden hevosten luo laitumelle. Saimme sen kiinni, mutta se hyppäsi toisen kerran sinne. Sen jälkeen oli vuorossa teoriatunti, jonka piti Katriina aiheena hevosen elämää. Se oli aika mielenkiintoista.

Sen jälkeen oli vuorossa ratsastustunnit, ja ekalla tunnilla puoli ryhmää lähti maastoon. Mäkin sain tänään ratsastaa Onnilla toisella tunnilla. Tunnin aiheena oli kevyt istunta. Meidän piti verkoissa tehdä paljon ympyröitä, mutta ei oikein muuta. Sen jälkeen sitten piti ensiksi käynnissä tulla pitkällä sivulla kaksi puomia, ensimmäisellä puomilla nousta kevyeeseen istuntaan ja toisella puomilla sitten alas. Tehtävä sujui hyvin ja sen jälkeen sitä vaikeutettiin; piti puomien välissä tehdä ympyrä. Tämä sama tehtävä tehtiin myös ravissa, jonka jälkeen sitten oli laukkatehtävän vuoro. Meidän piti laukata puomien yli ja niiden välissä laskea laukka-askeleet. Tämäkin sujui todella hyvin, koska Elisa kehui meitä kaikkia lopuksi. Loppuverkat menimme ilman satulaa. Jos haluatte tietää, miten Onni meni, niin kurkataa Tallielämää-sivulle.

Tämän jälkeen oli ruokailu ja sen jälkeen leirikaste. Se oli todella hauskaa katsoa, kun ne pikkuset suorittivat radan todella hyvin. Ja naurusta päätellen heilläkin oli hauskaa. Nyt sitten tänään meillä pitäisi illalla olla joku leikkitunti, jos oikein muistan.

Uusi perheenjäsen

Tänään oli tallipäivä. Lähdin ensimmäistä kertaa omalla skootterillani ajelemaan ja pääsin ehjänä perille, enkä aiheuttanu kolareita, joten matka meni ihan hyvin. Hain Onnin sisälle. Herra ei taaskaan suostunu tulemaan, vaikka kuinka nätisti kutsuin sitä. Mutta on sillä välillä sellasiakin päivä, että kun huudan sitä, niin se tulee heti luokse. Harjasin sen siinä ja Onni nosti kaviot tosi hienosti, vähän oli vieläkin toisen etukavion kanssa hankaluuksia, mutta lopulta mä voitin. Onnin kanssa ei tänään tarvinnut myöskään tapella suitsien laitosta, nätisti se aukasi suun. Sen jälkeen Onni katsoi todella hämillään mua, kun en laittanutkaan sille satulaa.

Onni oli onnessaan, kun pääsi heinää mutustamaan

Selkään pääsin penkiltä toisella yrityksellä, vaikka Onni ei malttanut millään paikallaan pysyä. Leni tuli Röllin kanssa kentälle, niin mun ei yksin tarvinnut olla. Vaikkakin Onni oli tosi rento, niin olisin pärjännyt sen kanssa luultavasti kahdestaankin. Ravi oli aluks pompottavaa, niin jouduin ottamaan harjasta kiinni, mutta lopputunnista jo ei tarvinnut pitää kiinni. Pari estettäkin menin (20 cm) ja Onni tiputti molemmat, mutta ei se haitannut, pääasia, että meni kuitenkin yli. Siinä sitten temppuilin lopputunnista Onnin kanssa; käännyin väärinpäin ja menin Onnin pehvan päälle istumaan ja tein kaikkea tällaista. Ei Onni mitenkään siihen reagoinut, nätisti herra paikallaan seisoi. Lopputunnista Elisakin pistäytyi kentällä ja selitti mulle ensi viikon työvuoroista. Olen siis seuraavan viikon Siipolassa isosena alkeisleirillä.

Vesi keskeytti sitten tunnin. Vein Onnin sisälle ja laitoin sen aika nopeasti kuntoon ja päästin vapaaksi syömään heinää. Sitten lähtin skopalla kotiin ja en kastunut ollenkaan, koska ei onneksi hirveästi satanut.

♥

Kotona sitten lähdettiin melkein heti hakemaan meille uutta perheenjäsentä, kissanpentua. Se on naaras ja sillä ei ole vielä nimeä ja se on 8 viikkoinen. Kyllä se aika vikkelä on ja tottui aika nopeasti meihin ja antoi tuosta loppuillasta jo vähän silittääkin. Viiruun me totutetaan se vasta sitten, kun se on tottunut taloon ja meihin.

Kuka se sieltä kurkistaa?

Huomenna se olisi tosiaan leirille avustajaksi ja saa nähdä, mitä me keksimme Adan kanssa. Kyllä mua jännittää vähäsen, että miten ne suhtautuu muhun ja millasia ne on.

Karvapallero

Hallamäessä

Juu, eli menin Aneten pyynnöstä kuvaamaan sen ja Maxin tuntia Hallamäkeen, kun Anette ei ollut saanut muita kuvaajia. Mentiin sinne, niin käytiin ensimmäiseksi kattomassa Vellua tunnilla, jonka jälkeen haettiin Maxi. Maxin hakemisessa oli vähän vaikeuksia, kun herra ei suostunut oikeen lähtemään Pinkin luota. Näistä kahesta on ilmeisesti tulleet aika läheiset ja niinkuin Jennikin nimitti Pinkkiä Maxin "tyttöystäväksi".

Tallissa sitten Anette harjasi Maxin läpi ja laittoi varusteet. Max oli vähän stressaantunut siitä, kun Pinkki oli jäännyt laitumelle. Se steppaili siinä paikoillaan ja melkeen murskasi Aneten seinän ja pehvansa väliin. Onneksi Anette kerkesi pois alta. Suojienkin laitossa Max liikkui ja hirnui aika mahtavasti pari kertaa. Mutta muuten varusteiden laitto sujui hyvin.

Kentällä sitten Aneten piti ratsastaa Maxia kokoajan eteenpäin, koska Jenni kertoi, että oli pari päivää sitten Maxilla mennyt ja herran selkä oli ollut aika kipeä. Anette verkkasi Maxin nopeasti, meni reipasta ravia ja otti vähäsen laukkaakin. Sen jälkeen Anette alkoi tehdä Maxin kanssa raviväistöjä. Osa onnistui ihan hyvin ja osa taas ei, koska Max lähti alta pois aika äkkiä. Sitten siirryttiin vähän vaikeampaan tehtävään; sulkuväistöön. Tässäkään ei aluksi oikein sujunut, koska Maxia ei huvittanut tehdä väistöjä, mutta loppua kohden alkoi herra menemään paljon kiltimmin. Sitten oli vuorossa vielä laukkaväistöjä ja nämä menivät myös todella hyvin  molemmilta. Sen jälkeen Anette sitten laukkasi Maxilla pitkällä ohjalla, että se saisi venyttää selkäänsä. Sitten oli loppuverkkojen vuoro ja menimme talliin.

Laitoimme Maxin valmiiksi, se sai kauraa ja kylmägeeliä selkäänsä ja jalkoihin, jonka jälkeen Anette ja Jenni veivät Maxin ja Vellun Pinkin seuraksi laitumelle. Sitten menimme hetkeksi sisälle, joimme kahvia ja rupattelimme ja nauroimme Jennin koirille, koska ne olivat vähän hassuja.

Muuta en ole kerinny oikeen tehdä, ku tulin 2 h sitten tuolta Hallamäestä pois ja kuvia en oikein saanut omalla järkkärilläni, kun satoi, niin en halunnut sen kastuvan. Huomenna olisi sitten Onnin liikutus ja ajattelin mennä ilman satulaa kevyesti, kun ensi viikolla Siipolassa on taas leiri, niin Onni saa siellä ihan tarpeeksi liikuntaa.

Uusi ulkoasu

Mä päätin tänään, että tämä blogi tulee muuttumaan edes vähäsen. Ensinnäkin halusin tehdä bannerin, mutta tämä kone ei oikein suostunut yhteistyöhön, joten lisäsin sitten tuollaisen normaalin kuvan. Sitten muutin kanssa blogin nimen, jos ette sitä vielä huomanneet. Sitten oisin halunnut tuohon sivulle kuvia, joista olisi päässyt esim. mun tietoihin, mutta sekään ei oikein onnistunut. Lisäksi sitten muutin vähän kirjoitustyyliäni, enää ei ole hirveästi puhekieltä, vaan enemmän kirjakieltä.

Mutta kyllä tämä muutenkin tulee muuttumaan; tästä lähin kirjoitan otsikot ja alan kirjoittaa illalla sen päivän tapahtumia, niin tulee tekstistäkin pidempää. Kuvista en vielä osaa luvata mitään, jos jaksan ladata niitä koneelle, niin laitan sitten seuraavan postauksen yhteyteen.

Mutta nyt tähän päivään; en oo oikeestaan tehnyt tänään paljoa. Heräsin joskus klo 8 aikoihin. Vein Viirun pihalle, vaihdoin sille veden ja annoin ruoan. Sen jälkeen söin itse ja puin päälle. Päivän vaatteisiini kuuluu Lee Cooperin farkut, H&M:n pinkkivihreeviolettivalko-raidalliset sukat ja normaali H&M:n musta toppi. Sen jälkeen sitten tein koneella normaalit hommat (esim. facebook ja katsoin Siipolan tallin sivut), jonka jälkeen katsoin Katsomosta Mentalistin ja Kuuntelijan. Sonja soitti aamupäivällä johonkin aikoihin ja juteltiin n. vartti.  Sitten latasin koneelleni Gimpin ja sille tielle olen jäänyt. Eli olen tutustunut tuohon Gimppiin ja _yrittänyt_ tehdä banneria, joka epäonnistui aivan täysin.

Eli niinkuin sanoin, olen ollut suurimmaksi osaksi päivän koneella. Mutta eipä tuolla ulkonakaan kovin ole viihtynyt; 8 aikoihin aamusta satoi, on satanut kokoajan ja nyt sataa ihan kaatamalla. Mutta luultavasti, sitten kun äiti tulee töistä, niin menen varmaan sisälle (olen ollut koko päivän saunalla).

Onni meni eilen ihan nätisti ja oli ihanaa nähä sitä pitkästä aikaa (nojoo, viikko oli vaan välissä xDD). Mulla oli oikeesti sitä ihan hirvee ikävä :) Ja kyllähän tuo mun jalkakin kesti, vaikka se välillä muljahteli sillei inhottavasti... Nyt sitten tänään ihan normipäivä, huomenna Aneten kanssa Hallamäkeen ja sitten sunnuntaina Onni ratsastaan.

No niin. Voihdoinkin jaksoin tehdä Onnistakin oman välilehden tonne :)) Käykäähän lukemassa, vaikkakin tekstiä tulikin aika paljon :DD Sitte kanssa poistin sen Puten välilehden. Ku eihän siinä oo mitään järkee sitä pitää, ku Putte on taivaissa.

OIOIOIOIII!! En malta oottaa, että kello menee siihen 4 :)) Sillon nimittäin tää tyttö on jo tallilla laittamassa Onnipojua valmiiks ja menemässä Jaanan koulutunnille (arvelisin, että se on koulutunti, mut voihan se myös olla estetunti) Mä oon niin ilonen, että vihdoinkin ne Jaanan tunnit alko, ni Jaana pääsee arvioimaan mun ja Onnin työskentelyä. Ja musta kans tuntuu siltä, että Onni meni tänään aika hienosti :)) Mutta saa nähä, onko herra sittenkään niin ihanalla tuulella, ku mä haaveilen :DD

Nyt on ollu vähän taukoo, ku ei oo oikeen jaksanu kirjotella tänne mitään, vaikka viime viikollakin tapahtu. Ensinnäkin sillon maastoeste tunnilla menin Onnilla ja muuten meni hyvin, mutta sitte ku mä olin vika, ni Onnille tuli ikävä kavereita ja se lähti käsistä ja sitte mä tipuin sieltä. Nilkan molemmin puolin nivelsiteet venähtäny, mutta nytku oon jo viikon tätä parannellu, ni kyll mä huomenna aion käydä Onnin ratsastaa.

Sitte mulla on nyt ollu ajotunnit jo. Ne meni ihan hyvin, pari mokaa tuli, mutta se on ihan sallittua, ku en oo ennen ite tuolla liikenteessä ajanu. Tänään sitte ois ajokoe ja toivotaan, että pääsen läpi. Mull ei ois muuta ongelmaa, portit ja hätäjarrutus menee, mutta sitten hidasajossa mä meen ehkä liian kovaa. Juhaki sano nyt eilenki, et se on siinä ja siinä, päästääkö ne sut lävite siitä... Mutta toivotaan parasta :)

Tänään ratsastamaan ;) Me mennään hyppiin maastoesteitä ja kyllä hiukan jo jännittää, oon mä maastossa ollu ennenkin, muttakun siellä ei ikinä tiiä, mitä tapahtuu ja sit mä aina jännitän esteitä. Mut ois Onnilla ihan kiva mennä, ku rakastan sen hyppytyyliä ja näin, en oo sitä käyny ratsastaa, mut toisaalta sitte Onni on aika säikky maastossa, ni jos kumminkin kerään ekana kokemusta ja sitten vasta. Mut nyt kyllä mä oon Onniin kallistunu enemmä, ku Linkkiin, mutta saa nähä, minkä Ellu mulle pistää.

Tänään sitten pitäis käydä Jyväskylässä ;)) Mä haluan sieltä ainaski uuden kirjan ja olis toiset farkkushortsitkin kivat, ku on vaan nää yhet. Mut muuten ei tuu ainakaan mieleen, mitä tarviisin, mutta enköhän siellä kaupassa keksi jotakin ;D

Ohhoijakkaa, tässä vielä heräilen :D Mutta onse kyllä kumma, vaikka on jo kesäloma ja vaikka viime  iltana valvoin myöhempään, mitä tavallisesti, ni silti heräilen ekan kerran siinä viiden aikohin aamusta :DD Mulla on ilmeisesti vieläkin koulurutiinit päällä, mutta eiköhän ne lähe sitte kesän mittaan pois ;) Jos tänään tulee kuuma keli, ni mä käytän Viirun uimassa ja jos vaikka mäkin saattaisin käydä uimassa :D

Jos tänä päivänä siivois tuota hyllyä, ni mahtuis noi uudet kirjat sinne... Ja voishan tota vaatekaappiakin siivota, että ottais talvikamppeet jo pois. Mut saa nähä, että kuhan nousen tästä sängystä, ni iskeekö laiskuus. Mä en muuten välttämättä joka päivä nyt kesällä tänne kirjota, koska jos ei sinä päivänä tapahdu mitn, ni sitte on kai tänne turha kirjottaa.